23. elokuuta 2013

Leikkaus ja seuraava päivä

Heräsin 6:15, puin, harjasin hampaat, pakkasin loppuun ja suunnistin itseni leikkausosastolle. Ovi oli lukossa, joten painoin ovikelloa ja jäin odottamaan. Seitsemän maissa minut haettiin sisälle. Hoitaja ohjasi minut vaihtamaan avopaidan, tukisukat, sairaalasukat, housut ja kylpytakin. Sain kaksi jotain pilleriä ja jäin aulaan odottelemaan ja lukemaan lehtiä.

Vähän yli seitsemän minut haettiin ja ohjattiin suoraan saliin, jossa menin makaamaan pedille ja iso kasa ihmisiä rupesi pyörimään ympärilläni. Ensin käytiin läpi henkilötunnus ja varmistettiin ettei ole  allergioita, moni ihminen tuli myös esittelemään itsensä ja kaksi opiskelijaa varmistivat että annan heidän olla mukana leikkauksessa.
Ensin laitettiin tippa, joka tuntui olevan suurikin ongelma. Toinen opiskelijoista yritti pistää sitä kämmeneen kahteen otteeseen - ei onnistunu. Vaihdettiin hoitajaan, joka yritti pistää sitä kahteen otteeseen ranteeseen - ei onnistunu. Loppujen lopuksi hoitaja pisti sen tuohon kyynertaipeeseen, josta otetaan verikokeetkin.


Anestesialääkäri puhdisti otsaa anestesiamittaria varten, sekä pistettiin ne jotkin mittarilaput kainaloihin ja rintakehälle. Jalat asetettiin telineisiin ja sormeen asetettiin se jokin mittari myös.
Oltiin valmiita, naamani yllä pidettiin happinaamaria ja saman aikaisesti tippaan laitettiin ensin jokin toinen aine ja sen jälkeen nukutusaine.

Seuraavaksi heräsin heräämöstä puolen päivän maissa, ei ollut yhtään kipuja ja teki mieli vain nukkua. Torkuin kahteen asti, jolloin kyseltiin vointia ja tuotiin omaan huoneeseen, johon myöhemmin tuli kaksi muuta miespotilasta.
Kolmen jälkeen uskalsin vähän kokeilla ja katsoa itseäni. Housuja ei ollut, niiden tilalla oli verkkoalushousut, jotka pitävät paksua kuukautissidettä paikallaan. Vatsassa on keskellä ja alhaalla, sekä oikealla ja vasemmalla tähystysvälineiden meno-aukot, joita ei on ole vielä nähnyt kun näiden päällä on siteet. Masu oli vähän arka ja sängyssä pyöriminen teki tietenkin vähän kipeää.
Katetri oli paikallaan, eikä tuntunut mitenkään inhottavalta.
Muutenkin olo oli hyvä, kipuja ei ollut koko päivänä juuri yhtään ja hoitajat olivat ystävällisiä.

Viiden maissa oli ruokailu ja nousin ensimmäistä kertaa istumaan, kurkkuun nousi heti todella paha oksennuksen tunne ja kutsuin hoitajan paikalle. Hoitajilla oli koko päivän kestänyt jonkin aikaa ennen kuin tulivat paikalle, joten otin ohuemman peiton alle jos sattuisin oksentamaan ennen kuin saisin kaarikupin. Tuli todella iso röyhy ja vähän mahahappoja suuhun, mutta sitten olo helpotti heti. Jätin kuitenkin ruoan välistä ja vähän myöhemmin sain mehukeittoa ja piimää.

Nousin illalla useammin eri asentoihin sänkyä säätelemällä ja pahaa oloa ei enää tullut. Iltapalaksi sai jogurttia ja leipää, jotka menivät alas hyvin. Ilta meni muuten suht nopeaan, katselin telkkaria ja välillä nukuin. Jossain vaiheessa illalla pistettiin myös Klexane eli napapiikki. Normaalisti laitetaan pistos mahaan, mutta siteiden takia laitettiin se nyt reiteen. Pistos nipisti aika kovaan, mutta kesti vain muutaman sekunnin. Tätä olisi tarkoitus jatkaa seuraavat 3 viikkoa.

(Klexane = Enoksapariininatrium on pienimolekyylinen hepariini, joka ehkäisee laskimotukoksen eli veritulpan muodostumista veren hyytymiskykyä vähentäen.)

Tiesin ettei unta tulisi, joten pyysin yötä vasten vahvempaa kipulääkettä ihan varoiksi, vaikka kipuja ei ollut kuin liikkuessa vähän. Pyysin myös unilääkettä, joka rentoutti niin että nukahdin helpommin. Kipulääke ei sen sijaan juurikaan auttanut, paikallaan ei kipuja ollut mutta vaihtaessa asentoa masussa tuntui yhtä inhottavalta kuin päivällä.
Keskiyöllä tyhjennettiin katetri ja suljettiin tippa. Kolmen maissa hoitaja tuli myös käymään, mutta en muista miksi.

Heräsin pirteänä kuuden aikaan, torkuin kahdeksaan jolloin tuli aamupalaa. Aamupala meni hyvin alas myös. Sain taas mehukeittoa joka on kyllä täällä mielettömän hyvää!
Aamu meni taas telkkaria katsoessa ja jännittäessä katetrin pois ottoa. Katetri suljettiin hetkeksi ja minun piti ilmoittaa jos tuntuu vessahätää, mutta ei ehtinyt tuntua.
Sain ison kannun mehua, jota pitäisi juoda niin paljon kuin pystyn, pieniä määriä kerrallaan. 
Myöhemmin aamulla kävin hoitajan kanssa kävelemässä vähän, kävely tuntui vähän horjuvalta ja tuntui paremmalta pitää mahasta vähän kiinni kädellä, mutta hyvin meni ensimmäiseksi kävelyreissuksi! Katetri käytiin ottamassa vessassa pois, tuntui vähän inhalta, mutta vain tosi vähän.

Menin makuulle ja juomaan mehua. Kun olin juonut puoli kannullista, rupesin huolestumaan kun ei edelleenkään kusettanut. Vähän rakossa tuntui joltain, joten pyysin kuitenkin päästä vessaan. Kävely sujui jo reippaammin kun viimeksi ja onnistuin myös pissaamaan tosi hyvin!
Hoitaja ultrasi rakon, jotta nähdään että jäikö pissaa sen verran että pitäisi uusi katetrointi. Jos pissaa on vähemmän kuin 150ml, niin on hyvä juttu ja minulla oli vain 13ml. Eli se siitä katetroinneista!

Tämän jälkeen olen nyt kaksi kertaa käynyt hyvällä tuloksella vessassa ja kävelemässä. En mahan haavojen takia pysty kävelemään tikkusuorana, mutta muuten kipuja ei ole kävelyssäkään. Tällä hetkellä kivut tulevat vain kun nousen tai laskeudun makuulta/makuulle.
Olo on pirteä, tietenkin vähän vielä pökkelö kaikista lääkkeistä.
Lääkäri tulee minua katsomaan tässä päivällä toivon mukaan ja jos hänestä kaikki on ok, niin pääsen illalla kotiin! ...Siis jos Penina hakee. ;D


15 kommenttia:

  1. Kiva kuulla että kaikki meni noin hyvin :) Tsemppiä paranemiseen!

    VastaaPoista
  2. Kiva kuulla että leikkaus meni hyvin! Onnea ja tsemppiä !

    VastaaPoista
  3. Miltä nyt tuntuu? :) poistettiinko sulta häpyhuulet ja kaikki? Ja ommeltiin emätin kiinnikkö?
    Pissa tulee samasta paikasta edelleen? Outoa :D

    laita kuva!
    ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvältä! Ei nyt sentään, kohtu ja munasarjat otettiin pois ja emätinkalvo ja emätinputki pistettiin umpeen. Muuten on ihan normaalin näköiset sukupuolielimet, mutta emätinaukko on siis kiinni.

      Poista
  4. Hienoa että kaikki on menny noin hyvin, kuin ohjekirjoissa :)
    Itellä tulossa vastaavassa leikkaus...Joskus. Tarkoitus oli helmikuussa leikkauttaa Tampereella, mutta nyt kun kaupunki vaihtui lähemmäksi Helsinkiä niin sinne varmaan suunnistan. Kunhan saisi hetun kuntoon :P Jonkin verran jo etukäteen jännittäny, mutta tämän lukeminen hiukkasen rauhoitti :)

    VastaaPoista
  5. Hienoa, että kaikki on mennyt mainiosti!

    -H

    VastaaPoista
  6. hieno juttu! :)

    VastaaPoista
  7. Onneksi olkoon onnistuneesta leikkauksesta!
    Mielenkiinnolla seuraan jatkossakin tarinaasi.

    -Aliina

    VastaaPoista
  8. Oletko miettinyt, että ottaisit tageja käyttöön blogiisi? Löytäisi satojen kirjoitusten joukosta helpommin jonkun tietyn postauksen? Olet upea ihminen tämän blogin perusteella, kaikkea hyvää elämääsi, tämä on todella upea blogi! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tajusin vasta jokunen aika sitten tagejen suuren idean ja harmittaa etten oo aikasemmin tajunnut käyttää niitä. Nyt jotenkin tuntuu tosi turhalta aloittaa ne, kun koko prosessikin on kohta ohi.. Ajattelin sen sijaan laittaa blogiin uuden välilehden johon vähän järjestelisin päivityksiä niin että esim. kaikki leikkauksiin kohdistuvat leikkaukset saman otsikon alle.

      Poista
  9. Kysymys kuuluu; mitä seuraavaksi tapahtuu? Kauanko joudut odottelemaan? Miten elät tästä seuraavaan leikkaukseen saakka?

    T. asiasta täysin tietämätön.

    PS. Todella mielenkiintoinen blogi myös hoitoalan ihmisen kannalta, ja pitäähän sitä heppaihmisenä lukea sun toista blogiakin. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Seuraava leikkaus. (: Joudun odottelemaan kauan, minimiaika on 9kk. Maximi aika lähentelee jo vuosia.
      Elän ihan normaalisti seuraavaan leikkaukseen, käyn koulua ja hevostelen.

      Poista
  10. hrr tuli itelle ihan puistattava olo kun tätä luin :D hyvä että kaikki meni hyvin ja vointi on ihan ok (?), tsemppiä jatkoonkin, oot tosi rohkea! :)

    VastaaPoista
  11. Oijoi tsemppiä paranemiseen !

    Törmäsin tässä pari päivää sitten tähän sun blogiin, ja oot ihan uskomattoman rohkea, monella olis tommoset jäänyt vaan haaveeksi.

    Kaikkee hyvää sulle tuleivaisuuteen :)

    -Julia

    VastaaPoista