Prosessi ja random #9

Aattelinpa tässä kirjotella aikani kuluks kaikki tälläiset pienemmät asiat mun elämään liittyen ennen ku ne unhoittuu.

Ja joo, oon taas sortunut olemaan superlaiska kirjottelemassa. Harvemmin vaan enää on semmoista kunnon aikaa tai tilannetta että vois kirjoittaa. Joko on kiire jonnekkin jolloin ei viitti edes aloittaa kirjoittelua tai sitten taustalla metelöidään, niinkuin melkein koko 4 päiväisen lomani aikana. :'D

**

Tuntemattomat

Oon honannut meneväni melkeinpä kaiken aikaa läpi. Ääni on edelleen korkea ja sen takia puhetilanteissa en välttämättä mene läpi. Joskus kyllä on kiva saada konkreettistä näyttöä että menen läpi.
Olin ostamassa kahvia kun kassaneiti mun jälkeen sanoi "ainiin, tämä pojan kahvi piti painaa". Sanoinpa tälle kyseiselle ihmiselle jopa "kiitos" ja silti ei epäillyt mitään.

**

Tutut ihmiset

Ja hymyn nosti vielä huulille tämä mitä kaveri pisti minulle mesessä.

(15:08) ____: äiti puhu pitkään sust sillee tyttö, mut tänää se sano "aika kiva et sulla on noin hyvänä ystävänä kans poika"

Ja toi oli aika ihana kuulla, varsinkin kun kyseisen kavrin äiti on ennen ollut vähä epäilevä mun suhteen.

**

Olen muuten tässä parin päivän aikana huomannut miten hyvältä tuntuu kun mua kutsutaan isoveljeksi. Vaikka tätä ei ookkaan vielä tapahtunut livenä, niin pelkkä netissä kommentoiminen ja kutsuminen mua isoveljeks saa hymyn huulille. Ja kerta vielä kun oma äitikin on kerran näin mua kutsunut.

**

Olin yks päivä kaupassa ja katottiin hirveän pitkään ja tarkasti mun nimeä sekä s-etukortissa että visakortissa. S-etukorttia en ole vielä jaksanut vaihtaa uudelle nimelle, ja siitä huolimatta kassa ei sanonut mitään. Nauratti hieman, vaikka tyyppi ei varmaan vaan jaksanut valittaa kerta sama sukunimi molemmissa.

(Tuntuu muuten hassulta sanoa että "uusi etunimi" kun kuitenkin mä olen sen jo täysin ominut itselleni ja onhan se jo virallisesti ollut mulla 5 kuukautta. Huhu ku aika menee äkkiä.)

**


Oma tyyli

Oon myös huomannut että läpimeno on paljon vaatteista, asenteesta ja käytöksestä kiinni.

Olen aina omannut täysin saman tyylisen kävelytavan kuin iskäni ja ulkonäöltä muutenkin saanut kuulla olevani paljon samannäköinen. Ja kun tutkiskelen meidän normaalia käyttäytymistä niin oon huomannut että meidän liikkeet ja käyttäytyminen on muutenkin melko lähellä toisiaan. Mikä on ihan jees juttu sinällää, että olen käytökseltäni jopa näin äijä ilman että edes olisin joskus yrittänyt opetella "äijämäisyyttä".

Tällä hetkellä minulta löytyy tasan yksi naisten t-paita ja housut kaapista. Tosin housuja en käytä ja tuota paitaakin vain kotona. Paitaa en viitsi pois heittää koska se on tuliainen ja onhan siinä söpö kuvakin. Muuten kait menisi miesten t-paidasta, mutta leikkaus on juuri tuollainen naisellinen tiimalasi.
Miehisestä vaatekaappini sisällöstä huolimatta joudun toteamaan asian että kaikki nuo vaatteet eivät edesauta läpimenoa todellakaan. Jos olisin yhtään laihempi niin vaatetyylini olisi varmaan aika emo, eli pillit, bändipaita ja huppari. En tykkää kovinkaan väljistä vaatteita ihmisten ilmoilla, joten voitte kuvitella miltä melko tiukat housut ja jonkin verran vartaloa myötäilevä paita tiimalasivartalossa näyttää. Ei kovin miehiseltä ainakaan mun päällä.
Löysemmät vaatteet saavat mun näyttämään enemmän poikavartalon omistavalta, mutta entä kun ei viihdy sellasissa hitto?
Siksi ttä nykyä mietinkin aika paljonkin mitä pistän päälleni. Omistan kolmet vähän löysemmät housut jotka ovatkin sitten vakiohousuni. Mutta noista yhdetkin on punaset ja joidenkin on vaikea ymmärtää että punaset housut pojalla ei oo outo juttu. Lisäksi ostaessani t-paitoja joudun valitsemaan yhtä kokoa isomman jotta se ei myötäile ja saa liikaa muotoja esille.
Mutta sitten taas multa löytyy parikin pitkähihasta jotka saavat mut näyttämään joko rekkalesbolta tai aivan yltiö homolta, joka tietenkään ei oo kivaa.

Onko tällä naamalla sitten vaan vaikea olla tyylikäs mies ilman että pidetään tyttönä tai homona?

Sitten vielä vähän nykyisestä tyylistäni. Kaapista löytyy housuja tästä melko monen vuoden varrelta ja tällä hetkellä valitettavan vähän. Taitaapa noita jalkaan pistettäviä olla seittämät. Ja aivan liian vähän siis. Kaikki housuvat ovat melko suht koht normaaleja housuja. Ei tiukkoja, mutta ei löysiäkään löytyy mustat, tummanharmaat ja punaiset. Sitten löysempinä on yhdet tummanharmaat hieman edestä revityt farkut ja olohousuina järkyttävän löysät harmaat collegehousut. Hieman tiukempina on valkoset housut joita yleensä käytänkin vaan vähän juhlavammissa tilaisuuksissa. Ja no tietenkin kahdet mustat suorat housut joista kylläkin toiset ovat vähän liian suuret todella hienoon tilaisuukseen ja toiset taas myötäilevät takaa vähän liiankin hyvin.
T-paidat on suurimmat osat melko uusia. Olen t-paita-addikti ja vielä vähän lisää paitoja niin kaapista loppuu tila. Ennen paitoja löytyi vain mustia ja muutenkin tummia, mutta tätä nykyä löytyy piristävän paljon muunkin värisiä. Mitä nyt äkkiä katselen kaappia niin löytyisi valkoista, sinistä, tummaa ja tuliaisena saatu yksi oranssi ja keltainen paita. Olen aika hyvin oppinut toteamaan missä paidoissa näytän normaalia miehekkäämmältä että kiireessäkään en valitse liian ihoa myötäilevää paitaa jollon tosiaan näytän astetta tytömmältä.

Pitkähihaisia ei kovin hirveästi ole. Joitakin melko normaaleja miesten pitkähihasia, tummia ja mustia. Kauluspaitoja taas löytyy lähemmäs 15 ja kaiken värisiä, tosin vain pari ovat oikeasti minulle kokoa katsoessa sopivia ja joita kehtaan hienommissa tilaisuuksissa käyttää. Muuten käytän noita suuremman kokosia ihan vaan vapaa-aikana. Ja huppareitahan mä ylikaiken rakastan ja niitä löytyy sitten about 10. Melko neutraalin värisiä, tosin yksi on keltamusta.

Se niistä vaatteista kai. Tosiaan mietin aamuisin aikalailla liikaa omasta mielestäni että mitä pistän päälle ja toivon että myöhemmin voin pukeutua vaikka bikineihin ja menen läpi miehenä.

(Myöhemmin tulee vielä kuvapostaus vaatteistani ja tyylistäni, tähän väliin sitä ei saa koska suurin osa useimmista käytettävistä vaatteista on pyykissä)