6. elokuuta 2010

Prosessi ja sosiaaliset suhteet #12

Hei kaikki pitkästä aikaa!

Lukijoita on nyt 49, kiitoksia kaikille jotka teistä oikeasti jaksavat lukea. :D Ei huvittais kirjottaa jos tietäis ettei kukaan lue. Oon mainostellut tätä ainoastaan mun facebookin sivuilla ja hevostalli.netissä ja siltikin näin moni tietää tästä. Ihmiset on myös minun tapauksessa oleville ihmisille linkittäneet tän mun blogin osoitteen joka voi kanssa olla kyseisille ihmisille hyvä asia. :)

**

06.08.2010

Tuntemattomat

Tässä pari viikkoa sitten istuin bussipysäkillä ilman binderiä löysän paidan kanssa ja viereen istahti joku jätkä kysyi sytkäriä ja sanoin ettei ole. Poika näytti aivan hiton omituiselta kun kuuli ääneni joten oletin että hän piti minua ensin tyttönä, mutta kuultuaan ääneni vaihtui kanta että olisin poika. Annoin asian olla kunnes paikalle tuli jokin tyttö. Kuuntelin musiikkia samalla ja kappaleen vaihduttua kuulin kun nämä kaksi puhuivat:

"Mistä minä tietäisin, joku tyttö"
"Tyttö vai?"
"No äänest..."

Ja sitten musiikki jatku enkä kuullu loppuja. Huvitti aika lailla kun tajusin miten asia oli. Olin mennyt läpi poikana ulkonäön kannalta, mutta en ääneni, siitä varmaanki se outo ilme jätkällä. Ja ulkonäön kannalta läpimeno onkin tärkeämpi, koska harvempi sitten taas kuulee puhettani. Vaikkakin sekin harmitti kun moni on sanonut että mulla on möreämpi ääni kuin monella tytöllä.

Tyttö sitten kysy multa et oonko tyttö vai poika. Vastasin automaattisesti että poika. Ne hämmästelivät ja kysyivät miks mulla on näin tytön ääni. Vastasin ihan lunkisti vaan että "en tiiä, onpahan vaan". Poika vitsailen kysy oonko homo ja tyttö leikillä löi poikaa ja sanoi ettei noin voi kysyä. :D Tyttö lähti pois ja poika jäi inttämään miks kuulostan tältä. Lopuksi keksein jekuttaa että iskällänikin on melko korkee ääni, jollon poika näytti ymmärtävän ja totesi vain "ahaa, ok".
Poika oli aivan hiton kovan näkönen ja olin varma että se nyt antaa mulle turpaan saman tien jos nousen tästä ja kun mulla ei edes ollut binderiä niin se ois heti tajunnut miten asian laita oikeesti olis. Pelkäsin niin hitosti että illan viimeinen bussi tulee ja en voi nousta siihen vaan koska pelkään rintojeni näkyvän, lol?
No mutta jätkä onneksi lähti pois ja pääsin mentyä bussiin.

No kuitenkin, läpimenoks mä ton jotenki lasken ja siitä ilonen.

**

Työssäoppiminen

Hassua miten yks sana saa pilattua kokonaisen päivän.

Tiettekö töissä kaikki pomoa lukuunottamatta luuli mua cis-mieheksi.
Pomo on ainut joka tietää mun vanhan nimen, "oikean" sukupuolen ja prosessista. Kumminkin eräs naistyökaveri passitti mut tyttöjen tiloista poikien pukukaapeille ja kaksi miestyökaveria pitävät vertaisenaan ja kehuvat kuinka hyvä ja ahkera poika oon. Olin toooodella iloinen tästä, mutta viime aikoina se on horjunut hieman. Nää vanhat työkaverit on nyt lomilla ja oon aivan uusien ihmisten kanssa. Odotin että nääkin pitää mua miehenä.
Oon miettinyt miks miehet tulee aina hieman mun jälkeen vasta pukukoppiin ja miks yks päivä yks kaveri vaihtoi housut nurkan takana. Ja mä lisäksi jouduin vaihtamaan paidan paidan vessassa, mun läpimenohan horjuu ihan hitosti jos ne näkee että mulla on joku ihme toppi paidan alla. Mutta se tais olla virhe, koko ajan on ruvennut tuntumaan yhä enemmän siltä että nää tietää kuka mä olen oikeasti.

Tänään tuli se mitä olin pitkään pelännyt.

Seisoin naispäällikön kanssa miestyökaverini vieressä ja hän käski meitä maistamaan keittoaan sanoilla "maistakaas tytöt" Odotin päällikön reaktiota ja ei mitään, hän ei käyttäytynyt edes niin että se olisi ollut vitsi. Alistuin maistamaan keittoa ja menin kauemmaksi nojailemaan pöytään. Kattelin kattoa ja oli olo kuin olisi vetänyt ylimääräisiä lääkkeitä, sellainen sumuinen ja sekava. Aloin tajuta mitä mies oli sanonut ja vaivuin pikku hiljaa masennukseen, ei mennyt edes viittä minuuttia kun löysin itseni vessasta itkemästä. Itkin pahan olon pois ja yritin mahdollisimman äkkiä ryhdistäytyä. Keksin että pesen pataa, siinä menee normaalistikkin naama punaiseksi kun kuumaa vettä ja höyryä tulee naamalle niin tuskin kukaan kyselee miks oon tomaatin värinen. Ja joo, kukaan ei kysellyt mitään onneksi. Loppu päivä vaan on pilalla, toimin kuin mikäkin manaatti, en pystynyt keskittymään mihinkään, masensi ja olin ihan pihalla kaikesta. Ja pää särkee edelleen 4 tunnin jälkeen kun lääkettäkään ei ole.

Musta oli niin ihanaa kun kerrankin mua pidettiin semmosena ku mä oon. Ja seki meni pilalle.

Kuka mies haluais vaihtaa kehoja mun kanssa, otan vaikka kaljamahan ja pälvikaljun.

4 kommenttia:

  1. Helppohan mun on sanoa; mut älä välitä muista ihmisistä. Koita jollain tavalla nostattaa omatuntoa ja elä rohkeesti omalla tavallas häpeämättä. Loppujen lopuksi ihmiset kuitenki huomaavat ensimmäisenä epävarmuuden. Jos elät vain normaalisti muista välittämättä, tsädääm, eivät muutkaan huomaa mitään. ♥

    VastaaPoista
  2. No niin, noin pitäis tehä. D: Mut elämä ei oikeen suju muutenkaan niin tää vie vielä enemmän voimia ja otan kaiken super henkilökohtasesti ja ää..

    VastaaPoista
  3. Paras tapa selvitä siitä, että erilaisena saa ilkeitä kommentteja, on olla välittämättä tai keksiä jokin tosi hyvä vastaus. Ite olin talvella niin, että pukeuduin Jokeriks, liila takki, valkonen naama, punaset huulet ja tummat silmät ja jatkuvasti sai kuunnella ilkeitä kommentteja. Toki oli niitäkin, ketkä ihaili, mutta ei kovin paljon. Jokerin jälkeen vaihduin Jack Sparrowksi, ja "ihailijoita" oli enemmän, mutta silti joitakin ilkeitä kommentoijia löytyi(niin ja siis nyt oon ihan normaali). Mä siis tavallaan ymmärrän miltä susta tuntuu olla erilainen, tosin sun tilantees on "pahempi" ku mitä mulla oli. Mut koita jaksaa, vaikka helppoa ei varmasti ole! (: Tollaset ihmiset on ihan tyhmiä, ketä syrjii muita jonkun ulkoisen seikan vuoksi.

    VastaaPoista
  4. Skywalker // Kiitoksia, parans mieltä tosi paljon :)

    VastaaPoista