Prosessi ja sosiaaliset suhteet #11

Koulu

Ajattelin siivoilla hieman otsikoita ja tää löyty aikaisemmasta merkinnästä, mutta halusin sille oman merkinnän, joten pistän uusiksi jutun.

15.05.-10 oltiin siis laivalla, minä, luokkamme opettaja ja luokaltamme kaikki paitsi 4 jäi maihin tekemään toisenlaisia etätehtäviä. Meidän ryhmän tehtävä oli valmis aika alta yksikön ja pikku hiljaa kaikki alkoikin juomaan. Eniten pihalla oli varmaan Sami (nimi muutettu), mutta ajattelin kuitenkin että voin mennä hänen seuraksi tupakalle. Ensin alkoikin juttu hyvin, Sami kehu että olen rohkee ja että kaikki ollaan mun tukena. Hän on puhunut prosessistani vaimolleen ja sitten hän rupesi selittämään että ei kyllä siltikään ymmärrä minua vaikka haluaisi, enkä voi olla ihan vain onnellisesti nainen. Yritin antaa konkreettista esimerkkiä Samille, mutta niin pihalla se oli ettei tajunnut. Tossa sitten leikkas ja kysyin ehkä vähän töykeästi että voidaanko mennä kun hän sen tupakanki oli jo polttanut. Ärtymine kuitenkin helty äkkiä kun luokalla on yksi Julia (nimi muutettu) joka on varmaan ainut Jonin (nimi muutettu) lisäksi joka tajuaa että olen mies ihan oikeasti. Tai sitten vain kuvittelen, mutta onhan sen pakko olla niin kun Julia on mm. huomannut että käytän miesten vessoja ja se on sille ihan ok. Toisille luokkalaisilleni ei välttämättä olisi. Ja vaikka itse vihaan itseäni ja vartaloani niin en ilmeisesti kovin hirveä voi kaikkien mielestä olla kun mua voi (tosin hirveissä juomingeissa) puraista nilkkaan ja pussata. XD

Jonista ei kyllä jäänyt yhtä positiivinen mielipide. Meillä tuli pieni konflikti ja sen yhteydessä Joni yhdisti puheessaan mut naiseksi. Ärsytti jo valmiiksi, niin ette uskokaan kuinka iso hyökyaalto mun yli meni kun suutuin sen verta. Koko tulomatka menikin sitten ihan pilalle ja taisin mä parin muunkin ilon siinä samalla pilata kai. En antanu sen haitata koulussa ja käyttäydyin normaalisti Jonin läsnä ollessa, mutta edelleen tuntuu yhtä pahalta kun tuolloin laivalla.

Nyt onkin pieni breikki kaikista luokkalaisista kun on työssäoppimista. Olen Turun telakalla Valtameri ravintolassa, saa nähdä miten siellä lähtee käyntiin.

**

Pian laivareissun jälkeen minut pyydettiin juttelemaan kuraattorin kanssa jonka kanssa kävin siis koulun alkuaikoina juttelemassa prosessista ja muusta. En oo vähään aikaan siellä käynyt ja ihmettelin kovasti että mitä nyt.
Kerrottiin kuraattorin kanssa luokalle mun prosessista maaliskuun puolessa välissä ja odotin koko loppu maaliskuun että kuraattorille ilmoitetaan musta jostain, mutta ei. Nyt sitten. Yksi samaa pukukoppia käyttävä nainen on omasta mielestään joutunut seksuaalisen katseeni alaiseksi, joka sai minut nauramaan, vaikka en mä sitä kuraattorille kehdannut myöntää. Mutta itse asiassa kuitenkin masennuin tuosta ja pistin luokan yhteiselle facebook sivustolle alla olevan tekstin:

“En tiedä kuka/ketkä ovat viestitelleet opettajalle musta, eli joudun pistämään kaikkien näkyville, mutta asianomaiset varmaan tajuavat. Kävin siis tänään juttelemassa kuraattorin kanssa ja oikeastaan mihinkään johtopäätökseen ei päästy.
Olen yrittänyt toimia ripeästi ja olla turhia hengaamisia pukukopissa, mutta se ei ...näemmä riitä. Vaikka minun olisikin täysioikeus käyttää sitä niinkuin muutkin kun nyt satun kuulumaan valitettavasti vielä sinne ja on epäoikeudenmukaista että joudun toimimaan jotenkin toiste, mutta olen päättänyt että tulen keittiöpäivisin puolta tuntia ennen muita ja päivän lopuksi menen pukkariin vasta kun viimeinen on sieltä ulkona. Ja muuten välitunteisin yms. en siellä enää hengaa. Ja uskokaa pois, uskon että minulle tämä on vielä vaikeampi paikka, miettikää kun itse joutuisitte aivan yksin miesten pukkariin joka ikinen päivä.”

Ehkä aika kovaa tekstiä, mutta sen verran kyllä masensikin. Yksi luokkalaisistani kertoi kuka oli valitellut minusta ja kyseinen tyyppi oli muutenkin ollut viimeisen viikon poissa, eli ilmeisesti oli jo jonkin aikaa tuntunut tältä hänestä. Kuitenkin en ikinä vilkuilisi toisia niin tuntui pahalta kun joku näin ajatteli.
Tota tekstin mukaista käyttäytymistapaa en kyllä kerinnyt kun kaksi päivää toteuttaa. Ekalla päivällä jo yksi pukukopin käyttäjistä antoi luvan että kyllä minä saan tulla sinne ihan koska vain kuin muutkin, kerta tämä minusta valitellut on itsekin poissa koulusta. Tuntui edelleen pahalta niin en halunnut pukukoppiin mennä ennen kuin viimeinenkin on poissa. Seuraavana päivänä kaksi muutakin käyttäjistä sanoivat että tule vain niin keräsin rohkeuteni ja palasin koppiin. Yksi pukukopin käyttäjistä ei sanonut tuohon juttuun mitään, mutta toivon että ei haitannut häntäkin.
Ja tähän väliin. Naisille on varattu kaksi pukukoppia, alkaa epäilyttää miksei hitto itse vaihda pukukoppia toiseen jos ahdistaa? Kyllä mä olisin aikoja sitten toiseen pukukoppiin mennyt jos tässä kopissa olisi joku josta en pidä.

Se siitä kai..