Koulu
Ajattelin siivoilla hieman otsikoita ja tää löyty aikaisemmasta merkinnästä, mutta halusin sille oman merkinnän, joten pistän uusiksi jutun.
15.05.-10 oltiin siis laivalla, minä, luokkamme opettaja ja luokaltamme kaikki paitsi 4 jäi maihin tekemään toisenlaisia etätehtäviä. Meidän ryhmän tehtävä oli valmis aika alta yksikön ja pikku hiljaa kaikki alkoikin juomaan. Eniten pihalla oli varmaan Sami (nimi muutettu), mutta ajattelin kuitenkin että voin mennä hänen seuraksi tupakalle. Ensin alkoikin juttu hyvin, Sami kehu että olen rohkee ja että kaikki ollaan mun tukena. Hän on puhunut prosessistani vaimolleen ja sitten hän rupesi selittämään että ei kyllä siltikään ymmärrä minua vaikka haluaisi, enkä voi olla ihan vain onnellisesti nainen. Yritin antaa konkreettista esimerkkiä Samille, mutta niin pihalla se oli ettei tajunnut. Tossa sitten leikkas ja kysyin ehkä vähän töykeästi että voidaanko mennä kun hän sen tupakanki oli jo polttanut. Ärtymine kuitenkin helty äkkiä kun luokalla on yksi Julia (nimi muutettu) joka on varmaan ainut Jonin (nimi muutettu) lisäksi joka tajuaa että olen mies ihan oikeasti. Tai sitten vain kuvittelen, mutta onhan sen pakko olla niin kun Julia on mm. huomannut että käytän miesten vessoja ja se on sille ihan ok. Toisille luokkalaisilleni ei välttämättä olisi. Ja vaikka itse vihaan itseäni ja vartaloani niin en ilmeisesti kovin hirveä voi kaikkien mielestä olla kun mua voi (tosin hirveissä juomingeissa) puraista nilkkaan ja pussata. XD
Jonista ei kyllä jäänyt yhtä positiivinen mielipide. Meillä tuli pieni konflikti ja sen yhteydessä Joni yhdisti puheessaan mut naiseksi. Ärsytti jo valmiiksi, niin ette uskokaan kuinka iso hyökyaalto mun yli meni kun suutuin sen verta. Koko tulomatka menikin sitten ihan pilalle ja taisin mä parin muunkin ilon siinä samalla pilata kai. En antanu sen haitata koulussa ja käyttäydyin normaalisti Jonin läsnä ollessa, mutta edelleen tuntuu yhtä pahalta kun tuolloin laivalla.
Nyt onkin pieni breikki kaikista luokkalaisista kun on työssäoppimista. Olen Turun telakalla Valtameri ravintolassa, saa nähdä miten siellä lähtee käyntiin.
**
Pian laivareissun jälkeen minut pyydettiin juttelemaan kuraattorin kanssa jonka kanssa kävin siis koulun alkuaikoina juttelemassa prosessista ja muusta. En oo vähään aikaan siellä käynyt ja ihmettelin kovasti että mitä nyt.
Kerrottiin kuraattorin kanssa luokalle mun prosessista maaliskuun puolessa välissä ja odotin koko loppu maaliskuun että kuraattorille ilmoitetaan musta jostain, mutta ei. Nyt sitten. Yksi samaa pukukoppia käyttävä nainen on omasta mielestään joutunut seksuaalisen katseeni alaiseksi, joka sai minut nauramaan, vaikka en mä sitä kuraattorille kehdannut myöntää. Mutta itse asiassa kuitenkin masennuin tuosta ja pistin luokan yhteiselle facebook sivustolle alla olevan tekstin:
“En tiedä kuka/ketkä ovat viestitelleet opettajalle musta, eli joudun pistämään kaikkien näkyville, mutta asianomaiset varmaan tajuavat. Kävin siis tänään juttelemassa kuraattorin kanssa ja oikeastaan mihinkään johtopäätökseen ei päästy.
Olen yrittänyt toimia ripeästi ja olla turhia hengaamisia pukukopissa, mutta se ei ...näemmä riitä. Vaikka minun olisikin täysioikeus käyttää sitä niinkuin muutkin kun nyt satun kuulumaan valitettavasti vielä sinne ja on epäoikeudenmukaista että joudun toimimaan jotenkin toiste, mutta olen päättänyt että tulen keittiöpäivisin puolta tuntia ennen muita ja päivän lopuksi menen pukkariin vasta kun viimeinen on sieltä ulkona. Ja muuten välitunteisin yms. en siellä enää hengaa. Ja uskokaa pois, uskon että minulle tämä on vielä vaikeampi paikka, miettikää kun itse joutuisitte aivan yksin miesten pukkariin joka ikinen päivä.”
Ehkä aika kovaa tekstiä, mutta sen verran kyllä masensikin. Yksi luokkalaisistani kertoi kuka oli valitellut minusta ja kyseinen tyyppi oli muutenkin ollut viimeisen viikon poissa, eli ilmeisesti oli jo jonkin aikaa tuntunut tältä hänestä. Kuitenkin en ikinä vilkuilisi toisia niin tuntui pahalta kun joku näin ajatteli.
Tota tekstin mukaista käyttäytymistapaa en kyllä kerinnyt kun kaksi päivää toteuttaa. Ekalla päivällä jo yksi pukukopin käyttäjistä antoi luvan että kyllä minä saan tulla sinne ihan koska vain kuin muutkin, kerta tämä minusta valitellut on itsekin poissa koulusta. Tuntui edelleen pahalta niin en halunnut pukukoppiin mennä ennen kuin viimeinenkin on poissa. Seuraavana päivänä kaksi muutakin käyttäjistä sanoivat että tule vain niin keräsin rohkeuteni ja palasin koppiin. Yksi pukukopin käyttäjistä ei sanonut tuohon juttuun mitään, mutta toivon että ei haitannut häntäkin.
Ja tähän väliin. Naisille on varattu kaksi pukukoppia, alkaa epäilyttää miksei hitto itse vaihda pukukoppia toiseen jos ahdistaa? Kyllä mä olisin aikoja sitten toiseen pukukoppiin mennyt jos tässä kopissa olisi joku josta en pidä.
Se siitä kai..
25. heinäkuuta 2010
Prosessi ja sairaanhoitajan aika #2
26.07.2010
Nää! PS. Kuvia saa suuremmaksi klikkaamalla.
Heräsin melko pirteenä seittämältä aamulla, vaikka no oishan sitä vielä voinut nukkua. Raahauduin kuitenki suihkuun ja toivoin saavani hiukset kuivaksi ja suoristettua ennen lähtöä - epäonnistuin. Valitsin jo edellispäivänä vaatteet joten ei tullut niistä stressiä vaan heitin kuteet niskaan ja pakkasin aivan jumalattomasti taas tavaraa mukaan ja vielä aivan turhaa, tyypillistä multa. Lähin ajoissa kahdeksan bussilla ensin keskustaan ja siitä tallustelin rautatieasemalla. Ostelin lipun, prepaid-kortin kännykkään ja sitten juna tulikin pian niin menin jo paikalleni odottamaan.
Matka meni nukkuessa, vähän niinku arvelin. Oon lopen kyllästynyt siihen ku on pienes horrokses ja hätkähtää siihen ku pää rotkahtaa alas sillee tyhmästi, joten valtasin molemmat penkit ja toinen matkustustunti meniki kivemmin sitten maaten vaikka en mä täysin unessa ollutkaan.
Siinä kymmentä vaille yksitoista olin Tampereen rauttiksella, nostin rahaa ja lähdin odottamaan bussia siihen ihan rautatieaseman viereen. Aika siistiä ku muistan jopa ne kaikki 4 bussia joilla pääsee TAYSiin. Se onneks on helppoa, en voi kuvitella et se ois yhtä helppoa Helsingissä. Oon jopa oppinut lukemaan Tampereen outoja bussiaikatauluja!
Ps. Tampereella on pelottavat nuo laitteet jotka piippaavat valoissa.
Seuraava bussi tulikin siinä 15 minuutin päästä ja mun tuurillani koko matkan ajan joku ärsyttävä lapsi kiljui melkeen korvaan. Onneksi matka kesti vain sen 10 minuuttia ja puol kahdentoista aikoihin olin transyksikön odotushuoneessa, tällä kertaa jopa siinä oikeassa huoneessa. Latasin tietokonetta ja luin jotain metsästyslehteä odotellessa.
Ps. Siinä lehdessä oli henkilö jolla oli sukunimenään 'Isomursu' <3
Aika tarkkaan kahdeltatoista Susanna Mannersuo tuli hakemaan mua. Ihan mukavan olonen nainen, sellanen.. äidillisen olonen. Ja sen huoneen seinällä oli kiva heppataulu. Lisäks meni pari kertaa kokonaan kysymys ohi kun luin toistuvasti yhden Mannersuon kortin jotta muistan sen tekstin kirjoittaa tänne. Ja kaikesta huolimatta en ole varma lukiko siinä näin, mutta kuitenkin, pointti oli kortissa ainakin sama.
Eli siis "Riippumatta vauhdin nopeudesta, tärkeintä on vauhdin suunta.. eteenpäin."
Mannersuo näytti järkyttävän paksua yhteen niitattua paperikasaa ja sano että tän kertasena aiheena on tämmöinen haastattelu. Näytin varmaan niin järkyttyneeltä että Mannersuo päätti lisätä "älä pelkää, ei tää oo mikään tentti" Ja se olikin sitten melko mälsä tunti.
Siellä oli kysymyksiä mielialasta, masennuksesta, ylipirteydestä ja päihteistä.
Mm. Onko sinulla ollut ajanjaksoa kun olet ollut masentunut? Itsetuhoisia ajatuksia? Unettomuutta? Onko sinulla ollut ajanjaksoa kun olet ollut normaalia pirteämpi? Käytätkö lääkkeitä? Oletko käyttänyt toisen reseptilääkkeitä? Oletko käyttänyt LCD'tä, kokaiinia, morfiinia? Oletko ollut ennen kyseenlaista ajanjaksoa fyysisesti sairas? Oletko viimisen kuukauden aikana nukkunut miten? Oletko ks. ajanjakson aikana lihonut tai laihtunut? Oletko joskus ollut todella järkyttynyt jostakin asiasta? Kuuletko ääniä mitä muut eivät kuule?
Tylsää siis oli koska mulla on melko mitäänsanomaton elämä ja monta kokonaista sivua se ohitti just sen takia kun esim. en oo muiden reseptilääkkeittä käyttänyt enkä oo tuntenut mitään yltiömäistä.
Arkojakin aiheita käytiin läpi, mm. Miran ja pappan kuolema, mutta niistä pystyin tosi hienosti juttelee jopa ilman tunteenpurkauksia.
Ja niin, valehtelin kahteen kysymykseen, koska tiedän että se ei vaikuta mitenkään mun sukupuoliriitaan ja tiedän myös että ne ottaa sen negatiivisesti ja diagnoosi voi pidentyä huomattavasti.
Sitten se kirjotti mulle matkakorvauksen ja siinä yhen aikoihin päästi mut lähtemään.
Seuraava aika on torstaina 26.8 kello 12.30, vähän arvelinkin että nyt menis toi seuraava aika pidemmälle. Mut ei tohonkaa oo ku kuukausi, ehkä kestän.
Ja toi on sitten Nina Uusi-Mäkelälle, apua. Se on se pelottava erikoislääkäri. :D
Bussilla sitten takasin keskustaan ja Keskustorilla Raatihuoneen eteen tapaamaan kahta transmiestä wtftm -foorumilta. Ensin tuli Eero (nimi muutettu) ja jonkin ajan päästä Ville (nimi muutettu). Meno oli aika.. hiljanen. :D Kaikkia varmaan jännitti pirusti koska paljoakaan jutun juurta ei tullut. Minäku oon muutenki melko hiljanen. Pyörittiin sinne tänne keskustaa, käytiin mm. kirjastossa, H&Mssä ja YO-talolla.
Kolmen aikoihin Ville lähti kotio ja mä ja Eero mentiin istumaan rauttiksen tunneliin. Siinä sitten oltiin ja neljän maissa mä lähdin kirjastoon lukemaan englantia ja koneelle. Kirjasto meni seitsemältä kiinni ja niinpä mä tallustelin vähän kattomassa Tampereen elämää.
Jumalattomasti on ainakin pullonkerääjiä ja juoppoja terassit täynnä. :D
Rauttikselle palasin siinä kahdeksan aikoihin ja datailin semmoset 4 tuntia kun löysin asematunnelista tyhjän pistorasian että sain tietokoneen laturin päähän.
Olin siis seuraavan yön Tampereella yötä ilman yöpaikkaa, elikkä siis pyörin yöelämää katsomassa, datailin puistossa ja nukuin ensin asematunnelin lattialla ja sen jälkeen rautatieaseman penkillä kun se aukesi viiden aikaa aamuyöstä. Mutta se onkin uusi tarina, josta lisää 'Alex ja sen jännä elämä' -blogissa. :D
Ps. Ja aina jos on kysymyksiä Tampereen reissuista tai ylipäätänsä muutenkin, niin kysykää toki! Oon tosi avoin tän asian suhteen ja vastaan aina jotenkin jokaiseen kysymykseen varmasti.
Ja huomhuom! Pitäisikö minun teistä vastata kommentteihinne mitä pistätte tänne? :)
Nää! PS. Kuvia saa suuremmaksi klikkaamalla.
Heräsin melko pirteenä seittämältä aamulla, vaikka no oishan sitä vielä voinut nukkua. Raahauduin kuitenki suihkuun ja toivoin saavani hiukset kuivaksi ja suoristettua ennen lähtöä - epäonnistuin. Valitsin jo edellispäivänä vaatteet joten ei tullut niistä stressiä vaan heitin kuteet niskaan ja pakkasin aivan jumalattomasti taas tavaraa mukaan ja vielä aivan turhaa, tyypillistä multa. Lähin ajoissa kahdeksan bussilla ensin keskustaan ja siitä tallustelin rautatieasemalla. Ostelin lipun, prepaid-kortin kännykkään ja sitten juna tulikin pian niin menin jo paikalleni odottamaan.
Matka meni nukkuessa, vähän niinku arvelin. Oon lopen kyllästynyt siihen ku on pienes horrokses ja hätkähtää siihen ku pää rotkahtaa alas sillee tyhmästi, joten valtasin molemmat penkit ja toinen matkustustunti meniki kivemmin sitten maaten vaikka en mä täysin unessa ollutkaan.
Siinä kymmentä vaille yksitoista olin Tampereen rauttiksella, nostin rahaa ja lähdin odottamaan bussia siihen ihan rautatieaseman viereen. Aika siistiä ku muistan jopa ne kaikki 4 bussia joilla pääsee TAYSiin. Se onneks on helppoa, en voi kuvitella et se ois yhtä helppoa Helsingissä. Oon jopa oppinut lukemaan Tampereen outoja bussiaikatauluja!
![]() |
Ps. Tampereella on pelottavat nuo laitteet jotka piippaavat valoissa.
Seuraava bussi tulikin siinä 15 minuutin päästä ja mun tuurillani koko matkan ajan joku ärsyttävä lapsi kiljui melkeen korvaan. Onneksi matka kesti vain sen 10 minuuttia ja puol kahdentoista aikoihin olin transyksikön odotushuoneessa, tällä kertaa jopa siinä oikeassa huoneessa. Latasin tietokonetta ja luin jotain metsästyslehteä odotellessa.
Ps. Siinä lehdessä oli henkilö jolla oli sukunimenään 'Isomursu' <3
Aika tarkkaan kahdeltatoista Susanna Mannersuo tuli hakemaan mua. Ihan mukavan olonen nainen, sellanen.. äidillisen olonen. Ja sen huoneen seinällä oli kiva heppataulu. Lisäks meni pari kertaa kokonaan kysymys ohi kun luin toistuvasti yhden Mannersuon kortin jotta muistan sen tekstin kirjoittaa tänne. Ja kaikesta huolimatta en ole varma lukiko siinä näin, mutta kuitenkin, pointti oli kortissa ainakin sama.
Eli siis "Riippumatta vauhdin nopeudesta, tärkeintä on vauhdin suunta.. eteenpäin."
Mannersuo näytti järkyttävän paksua yhteen niitattua paperikasaa ja sano että tän kertasena aiheena on tämmöinen haastattelu. Näytin varmaan niin järkyttyneeltä että Mannersuo päätti lisätä "älä pelkää, ei tää oo mikään tentti" Ja se olikin sitten melko mälsä tunti.
Siellä oli kysymyksiä mielialasta, masennuksesta, ylipirteydestä ja päihteistä.
Mm. Onko sinulla ollut ajanjaksoa kun olet ollut masentunut? Itsetuhoisia ajatuksia? Unettomuutta? Onko sinulla ollut ajanjaksoa kun olet ollut normaalia pirteämpi? Käytätkö lääkkeitä? Oletko käyttänyt toisen reseptilääkkeitä? Oletko käyttänyt LCD'tä, kokaiinia, morfiinia? Oletko ollut ennen kyseenlaista ajanjaksoa fyysisesti sairas? Oletko viimisen kuukauden aikana nukkunut miten? Oletko ks. ajanjakson aikana lihonut tai laihtunut? Oletko joskus ollut todella järkyttynyt jostakin asiasta? Kuuletko ääniä mitä muut eivät kuule?
Tylsää siis oli koska mulla on melko mitäänsanomaton elämä ja monta kokonaista sivua se ohitti just sen takia kun esim. en oo muiden reseptilääkkeittä käyttänyt enkä oo tuntenut mitään yltiömäistä.
Arkojakin aiheita käytiin läpi, mm. Miran ja pappan kuolema, mutta niistä pystyin tosi hienosti juttelee jopa ilman tunteenpurkauksia.
Ja niin, valehtelin kahteen kysymykseen, koska tiedän että se ei vaikuta mitenkään mun sukupuoliriitaan ja tiedän myös että ne ottaa sen negatiivisesti ja diagnoosi voi pidentyä huomattavasti.
Sitten se kirjotti mulle matkakorvauksen ja siinä yhen aikoihin päästi mut lähtemään.
Seuraava aika on torstaina 26.8 kello 12.30, vähän arvelinkin että nyt menis toi seuraava aika pidemmälle. Mut ei tohonkaa oo ku kuukausi, ehkä kestän.
Ja toi on sitten Nina Uusi-Mäkelälle, apua. Se on se pelottava erikoislääkäri. :D
Bussilla sitten takasin keskustaan ja Keskustorilla Raatihuoneen eteen tapaamaan kahta transmiestä wtftm -foorumilta. Ensin tuli Eero (nimi muutettu) ja jonkin ajan päästä Ville (nimi muutettu). Meno oli aika.. hiljanen. :D Kaikkia varmaan jännitti pirusti koska paljoakaan jutun juurta ei tullut. Minäku oon muutenki melko hiljanen. Pyörittiin sinne tänne keskustaa, käytiin mm. kirjastossa, H&Mssä ja YO-talolla.
Kolmen aikoihin Ville lähti kotio ja mä ja Eero mentiin istumaan rauttiksen tunneliin. Siinä sitten oltiin ja neljän maissa mä lähdin kirjastoon lukemaan englantia ja koneelle. Kirjasto meni seitsemältä kiinni ja niinpä mä tallustelin vähän kattomassa Tampereen elämää.
Jumalattomasti on ainakin pullonkerääjiä ja juoppoja terassit täynnä. :D
Rauttikselle palasin siinä kahdeksan aikoihin ja datailin semmoset 4 tuntia kun löysin asematunnelista tyhjän pistorasian että sain tietokoneen laturin päähän.
Olin siis seuraavan yön Tampereella yötä ilman yöpaikkaa, elikkä siis pyörin yöelämää katsomassa, datailin puistossa ja nukuin ensin asematunnelin lattialla ja sen jälkeen rautatieaseman penkillä kun se aukesi viiden aikaa aamuyöstä. Mutta se onkin uusi tarina, josta lisää 'Alex ja sen jännä elämä' -blogissa. :D
Ps. Ja aina jos on kysymyksiä Tampereen reissuista tai ylipäätänsä muutenkin, niin kysykää toki! Oon tosi avoin tän asian suhteen ja vastaan aina jotenkin jokaiseen kysymykseen varmasti.
Ja huomhuom! Pitäisikö minun teistä vastata kommentteihinne mitä pistätte tänne? :)
18. heinäkuuta 2010
Prosessi ja sosiaaliset suhteet #10
Lukijoita jo huikeat 33 kappaletta! En olisi missään vaiheessa uskonut että minun blogini edes näin oudolla sisällöllä kiinnostaisi ja liikuttaisi näin paljon suomalaisia! Iso kiitos kaikille jotka tosiaan lukevat, tukevat ja kommentoivat. :)
**
18.07.2010
Sukulaiset
Lähdin iskän avuks viemään keittiön kaappeja pakettiautolla Karkkilaan mun kummitädin eli mun isän siskon luo. Matkalla käytiin pikasesti hakee kans jääkaappi mummolasta ja napattiin mummo kanssa matkaan mukaan.
Matka meni ihan kivasti, kuunneltiin musiikkia ja mä vähäsen luin.
Perillä sain sitten kummitädin suusta kuulla jatkuvasti "Netta sitä ja tätä, eiku Alex". Ja pari kertaa puhuttiin miehistä ja tajusin kyllä ettei minua laskettu siihen.
Ajattelin että kummia kiinnostaisi kun kysyi onko Alex nyt mun virallinen nimi ja vastasin siihen, mutta ei häntä tainnut sittenkään kiinnostaa kun ei se tainnut koko mun vastausta kuunnella. Edes epä-aito "onnea" olis ollu ihan jees kuulla.
Pahiten särähti korvaan lausahdus "ku tää Nettahan on nyt mies" ja naurahdus päälle. Kiitos kummitäti, minäkin sinua <3 Oon yrittänyt ymmärtää, mutta raja se mullakin on.
**
Perhe
Ainiin, äiti laitto eilen facebook-profiiliinsa näin:
"Poikasi pitävät sinua kädestäsi vain pienen hetken, mutta sydämestäsi koko
elämän. Jos sinulla on poikia, jotka tekee elämäsi tärkeäksi elää
vain olemalla olemassa, niin kopioi tämä ja laita tilaasi ;D"
Mun äidillä on mut ja 3 tyttöä joten äiti on lutunen <3 Jollei sillä ole sitten mystisiä poikia jossain päin maailmaa.. :p
**
Samana päivänä joku jeesustelija tuli mua vastaan. Ärsytti jo valmiiks niin en jaksanut vältellä sitä vaan annoin sen höpöttää ja rukoilla käsi mun olkapäällä. Se oli kyllä virhe kun pienen pohtimisen jälkeen jeesustelija sanoi "suojele siskoani".
**
Ps. ja edelleen ahdistaa nää urheiluliivit saatana. Ja tähän samaan vielä päivityskuva, mihinkään oikeen muuttunu, muttaah. :D
**
18.07.2010
Sukulaiset
Lähdin iskän avuks viemään keittiön kaappeja pakettiautolla Karkkilaan mun kummitädin eli mun isän siskon luo. Matkalla käytiin pikasesti hakee kans jääkaappi mummolasta ja napattiin mummo kanssa matkaan mukaan.
Matka meni ihan kivasti, kuunneltiin musiikkia ja mä vähäsen luin.
Perillä sain sitten kummitädin suusta kuulla jatkuvasti "Netta sitä ja tätä, eiku Alex". Ja pari kertaa puhuttiin miehistä ja tajusin kyllä ettei minua laskettu siihen.
Ajattelin että kummia kiinnostaisi kun kysyi onko Alex nyt mun virallinen nimi ja vastasin siihen, mutta ei häntä tainnut sittenkään kiinnostaa kun ei se tainnut koko mun vastausta kuunnella. Edes epä-aito "onnea" olis ollu ihan jees kuulla.
Pahiten särähti korvaan lausahdus "ku tää Nettahan on nyt mies" ja naurahdus päälle. Kiitos kummitäti, minäkin sinua <3 Oon yrittänyt ymmärtää, mutta raja se mullakin on.
**
Perhe
Ainiin, äiti laitto eilen facebook-profiiliinsa näin:
"Poikasi pitävät sinua kädestäsi vain pienen hetken, mutta sydämestäsi koko
elämän. Jos sinulla on poikia, jotka tekee elämäsi tärkeäksi elää
vain olemalla olemassa, niin kopioi tämä ja laita tilaasi ;D"
Mun äidillä on mut ja 3 tyttöä joten äiti on lutunen <3 Jollei sillä ole sitten mystisiä poikia jossain päin maailmaa.. :p
**
Samana päivänä joku jeesustelija tuli mua vastaan. Ärsytti jo valmiiks niin en jaksanut vältellä sitä vaan annoin sen höpöttää ja rukoilla käsi mun olkapäällä. Se oli kyllä virhe kun pienen pohtimisen jälkeen jeesustelija sanoi "suojele siskoani".
**
Ps. ja edelleen ahdistaa nää urheiluliivit saatana. Ja tähän samaan vielä päivityskuva, mihinkään oikeen muuttunu, muttaah. :D
16. heinäkuuta 2010
Prosessi ja varaosat #3
16.07.2010
Binderi
Huom, kuvia saa suuremmaksi klikkaamalla kuvaa!
Vihaan mun syöpäläisiä argh. x__x
Näillä hiton helteillä paksu binderi joka painaa rinnat yhteen ei ole kiva asia. Mutta ilman binderiäkin on ahdistava olla niin hitto..
Hikoilemisen ja binderin avustuksella rintojen väli on aivan hirveessä kunnossa.. Hiertymällä ja finneillä <3 Ette usko kuinka paljon sattuu ja kutittaa. Kesän alussa huomasin että siihen on rupeamassa muodostumaan ihottumaa ja rupesin rasvaamaan sitä. Luulin että se riittäisi, mutta se paheni. Rupesin olemaan ilman yläosaa, maximissaan vain väljä paita aina kun olen yksin kotona sekä rasvaamaan lisää. Olen harvemmin yksin kotona, joten ihottuma vain paheni ja paheni vaikka yritin mitä.
Nyt sitten päädyin ratkaisuun että ainakin tää kesä joudun palaamaan menneeseen ja käyttämään urheiluliivejä. Omistan sen verran isot rinnat että pienimmätkään urheiluliivit ei niitä saa piiloon, joten joudun tyytymään siihen että kuljen ihmisten ilmoillakin näissä möhkäleissä vittu. x__x Parrantekovehkeet
Ostin melkeen viimisillä rahoillani Stockmannilta 13,90 euroa maksavan kulmakarvojen ja ripsien värjäysainetta. :D Joskin käyttöohjeessa lukee että voidaan käyttää myös pulisonkien ja parran värjäämiseen.
Ite meinasin että yritän värjätä käsikarvoja tummemmiksi mustalla värillä. Ohjeissa luki että karvojen pitää olla jollain aineella/rasvalla öljyttömät ja puhtaat, sekä lämpötilan pitää olla 20 astetta vähintään.
Koko kämpässä on 30 astetta ja mitään sopivaa rasvaa tai ainetta ei löytynyt, joten koetestini käteen ei toiminut. Kokeilen sitten paremmin myöhemmin. :D
Ainetta jäi hieman yli, joten törkkäsin sen nassuun ja en pessyt täysin perusteellisesti joten näytti että mulla olis aamu sänki, oli kivaa. :D Tosin livenä näytti paremmalta ku kuvassa, muttaah..
**
Packeri
Ihme kyllä, mutta packerista ei oo vieläkään valittamista. Jotkut sanoo että siihen pitäisi talkkia tai perunajauhoo taputella päälle ja yritin tota perunajauhoo tässä yks päivä. En kyllä tajua sen ideaa. Packeri oli aivan samanlainen kuin ennenkin ja jauhoki tarttu vaan boxereihin vaikka pyyhin ylimääräiset tarkkaan pois, niin pesin sen kokonaan pois.
Ehkä hieman pienempi toi vois olla, ni ei ehkä kokoajan pitäis olla varmistamas että se on kunnossa, mutta minkäs teet kun oli kokonaan ainut packeri kaupassa.
Ja oon muutenkin liian vainoharhanen, se on kyllä suurimman osan ajastaan ihan hyvin ilman mitään kiinnitysjuttujakin. On vaan vaikee sanoo mikä on normaali kun pahemmin ei oo tullu katottua miltä cis-miesten etumus näyttää. :D
Binderi
Huom, kuvia saa suuremmaksi klikkaamalla kuvaa!
Vihaan mun syöpäläisiä argh. x__x
Näillä hiton helteillä paksu binderi joka painaa rinnat yhteen ei ole kiva asia. Mutta ilman binderiäkin on ahdistava olla niin hitto..
Hikoilemisen ja binderin avustuksella rintojen väli on aivan hirveessä kunnossa.. Hiertymällä ja finneillä <3 Ette usko kuinka paljon sattuu ja kutittaa. Kesän alussa huomasin että siihen on rupeamassa muodostumaan ihottumaa ja rupesin rasvaamaan sitä. Luulin että se riittäisi, mutta se paheni. Rupesin olemaan ilman yläosaa, maximissaan vain väljä paita aina kun olen yksin kotona sekä rasvaamaan lisää. Olen harvemmin yksin kotona, joten ihottuma vain paheni ja paheni vaikka yritin mitä. Nyt sitten päädyin ratkaisuun että ainakin tää kesä joudun palaamaan menneeseen ja käyttämään urheiluliivejä. Omistan sen verran isot rinnat että pienimmätkään urheiluliivit ei niitä saa piiloon, joten joudun tyytymään siihen että kuljen ihmisten ilmoillakin näissä möhkäleissä vittu. x__x Parrantekovehkeet
Ostin melkeen viimisillä rahoillani Stockmannilta 13,90 euroa maksavan kulmakarvojen ja ripsien värjäysainetta. :D Joskin käyttöohjeessa lukee että voidaan käyttää myös pulisonkien ja parran värjäämiseen.
Ite meinasin että yritän värjätä käsikarvoja tummemmiksi mustalla värillä. Ohjeissa luki että karvojen pitää olla jollain aineella/rasvalla öljyttömät ja puhtaat, sekä lämpötilan pitää olla 20 astetta vähintään.
Koko kämpässä on 30 astetta ja mitään sopivaa rasvaa tai ainetta ei löytynyt, joten koetestini käteen ei toiminut. Kokeilen sitten paremmin myöhemmin. :D
Ainetta jäi hieman yli, joten törkkäsin sen nassuun ja en pessyt täysin perusteellisesti joten näytti että mulla olis aamu sänki, oli kivaa. :D Tosin livenä näytti paremmalta ku kuvassa, muttaah..
**
Packeri
Ihme kyllä, mutta packerista ei oo vieläkään valittamista. Jotkut sanoo että siihen pitäisi talkkia tai perunajauhoo taputella päälle ja yritin tota perunajauhoo tässä yks päivä. En kyllä tajua sen ideaa. Packeri oli aivan samanlainen kuin ennenkin ja jauhoki tarttu vaan boxereihin vaikka pyyhin ylimääräiset tarkkaan pois, niin pesin sen kokonaan pois.
Ehkä hieman pienempi toi vois olla, ni ei ehkä kokoajan pitäis olla varmistamas että se on kunnossa, mutta minkäs teet kun oli kokonaan ainut packeri kaupassa.
Ja oon muutenkin liian vainoharhanen, se on kyllä suurimman osan ajastaan ihan hyvin ilman mitään kiinnitysjuttujakin. On vaan vaikee sanoo mikä on normaali kun pahemmin ei oo tullu katottua miltä cis-miesten etumus näyttää. :D
9. heinäkuuta 2010
Prosessi ja sosiaalityöntekijän aika #1
09.07.2010
Voi hitto oli hirvittävä päivä.. Ärsyttää oikeen kirjottaa siitä, mutta no täst se kai lähtee.
07.07 illalla kone sano ittensä irti ja hirveenä datiksena menin iskälle jatkaa koneella oloa ku jäi siellä jutut kesken. Eli sen illan pyykkäystuokio jäisi seuraavaan aamuun, samoin kuin suihku.
Aamulla sit heräsin melko väsyneenä ja raahauduin pistelee niitä pyykkejä koneeseen. Koneen pyöriessä kävin suihkussa ja puin. Narulle pyykit ja sitten heti seuraavalla bussilla keskustaan. Oli heti aamusta aivan järkyttävän kuuma ja ei auttanut asiaan istua perse hiessä täysin ummettuneessa Turun bussissa missä ei tunnetusti ole edes ilmastointia. Matkakin tuntu ikuisuudelta eikä kiirehtivä kello auttanut asiaan.
Kerkesin kuitenki sopivasti rautatieasemalle ja ostelin sitten lipun.
Junamatka meni hyvin, taas vaan kävi niin että loppu vaiheessa uni tulee ja tekis mieli torkkuu, mut enää puoli tuntia matkaa. Ennen väsymystä sohersin äkkiä lopuun vastaukseni siihen sosiaalityöntekijän paperiin mikä viime kerralla annettiin mulle.
Tampereella hengasin hetken, kävin syömässä nomnom salaattia Hesellä ja lähdin 16 bussilla Tampereen rautatieasemalta sairaalalle päin. Aikataulussa luki että olisi tasan yhden aikoihin sairaalan edessä, mutta mä olin kyllä transyksikössä 10 vaille yksi, vaikka se on vielä sairaalan edustalta kauimmaisena, hmph.
Odottelin siellä sitten ja julmasti käytin töpseliä kännykän akun lataamiseen. Luin lehtiä ja kattelin telkkaria. Yhtäkkiä kello olikin jo 20 yli yksi ja rupes tulee pakokauhu. Olinko kattonu ajan väärin vai onko taas tullut peruutusilmoitus joka ei oo tullut mulle asti? 13:40 menin sitten jollekkin random ihmisiltä kysyy joka kävi taas kysymässä sosiaalityöntekijältä. Se oli huhhuillu mua ihan oikeeseen aikaan, mutta toisesta odotuspaikasta..
Nooh, päästiin alottaa ja sano et joudutaan vähän kiireel et n. 2 tuntia meillä ois aikaa. Käytiin ne mun paperit läpi perusteellisesti, koko mun elämä siinä tuli käytyä lyhyesti. Lapsuus, nuoruus, koulu, työ, perhe, suhteet, seksi, päihteet, armeija, tulevaisuus, harrastukset..
Olin ihan paskat housussa, jäykkänä ku viulun kieli ja pelotti niin kimitin ku pikkulikka. En uskaltanu kattoo toista silmiin ja pakko oli hypistellä jotain koko ajan. Vastasin todella lyhyesti, hain sanoja varmaan viisi vuotta ja silti jäi suurin osa kertomatta - ei vaan onnistunu näin fobioisena.
Nainen kuitenki näytti ymmärtävän, lähetteli rauhoittumissignaaleja hymyilemällä, vitsailemalla ja käyttäytymällä muutenkin rauhallisesti. Tosi kiva ja mukava se kyllä oli. Niin ja siis olin sosiaalityöntekijä Jenni Ruotsalaisen luona.
Ja tää oli eka tommonen virallinen keskusteluaika psykan/terapeutin/muun tärkeen hemmon kanssa, ku en itkenyt! Missään vaiheessa ei ollut niin arka paikka, vaikka jotkut kysymykset ahdistikin jonkin verran.
Muistutti että ens kerralla oota tässä odotuspaikassa ja tulosti mulle paljon tietoa toimeentulotuesta ja sit se tietty tulosti mulle viel matkakorvauspaperit. Heitti se viel mulle Anne Mattilan (transpoliklinikan erityislääkärin ja Tampereen yliopiston sijaisopettajan) kirjoittaman jutun transukupuolisuudesta. Tosi kattava ja upee paperi, jos jollekki pitäis kertoa transsukupuolisuudesta ni tyrkkäisin sille ton paperin käteen. Kun pääsen iskälle niin skannaan jutun tännekkin.
Eipä siit kai sen enempää, seuraava aika on 22.7 kello 12 sairaanhoitaja Susanna Mannersuolle.
Ainiin, melkein heti Tampereelle saavuttuani tajusin että ei tullut passi mukaan. Tilillä loput rahat ja sen verran että en niitä automaatista ulos saisi. Sairaalasta päästyäni tämä alkoi kunnolla vituttaa.
No tulipaha 5 tuntia elämästä tuhlattua ei mihinkään. Hengailin rautatieasemalla, lueskelin noita Ruotsalaisen antamia papereita, tekstailin, kävin kattoo yhtä isoo koirapuistoa stadionin takaa, mutta ei siellä ollu koiria. :<
Illemmalla tuli levoton fiilis ja rullailin laudalla pari korttelia niin kovaa ku lähti, sitten tuliki järkyttävä hiki ja jano. Nestehukka oli, kun kädet vapisi, heikotti ja särki pää. Ostin kaksi pulloo vettä ja toisen imasin minuutissa.
Vihdoin ja viimein rahaongelman selvittyä lähdin 21.11 kotio päin. Junassa vaan sattu olee juuri ne ärsyttävimmät ihmiset. Joku pullukka poika joka kyttäili minua minuutin välein, hirveet hölöttäjä ruotsalaiset, kirkuvat suomalaiset ja siskokset jotka riiteli koko kaksi tuntia ja toinen niistä potki mun selkä nojaa..
Aaaaah, onneks tää päivä on pian ohi.
Voi hitto oli hirvittävä päivä.. Ärsyttää oikeen kirjottaa siitä, mutta no täst se kai lähtee.
07.07 illalla kone sano ittensä irti ja hirveenä datiksena menin iskälle jatkaa koneella oloa ku jäi siellä jutut kesken. Eli sen illan pyykkäystuokio jäisi seuraavaan aamuun, samoin kuin suihku.
Aamulla sit heräsin melko väsyneenä ja raahauduin pistelee niitä pyykkejä koneeseen. Koneen pyöriessä kävin suihkussa ja puin. Narulle pyykit ja sitten heti seuraavalla bussilla keskustaan. Oli heti aamusta aivan järkyttävän kuuma ja ei auttanut asiaan istua perse hiessä täysin ummettuneessa Turun bussissa missä ei tunnetusti ole edes ilmastointia. Matkakin tuntu ikuisuudelta eikä kiirehtivä kello auttanut asiaan.
Kerkesin kuitenki sopivasti rautatieasemalle ja ostelin sitten lipun.
Junamatka meni hyvin, taas vaan kävi niin että loppu vaiheessa uni tulee ja tekis mieli torkkuu, mut enää puoli tuntia matkaa. Ennen väsymystä sohersin äkkiä lopuun vastaukseni siihen sosiaalityöntekijän paperiin mikä viime kerralla annettiin mulle.
Tampereella hengasin hetken, kävin syömässä nomnom salaattia Hesellä ja lähdin 16 bussilla Tampereen rautatieasemalta sairaalalle päin. Aikataulussa luki että olisi tasan yhden aikoihin sairaalan edessä, mutta mä olin kyllä transyksikössä 10 vaille yksi, vaikka se on vielä sairaalan edustalta kauimmaisena, hmph.
Odottelin siellä sitten ja julmasti käytin töpseliä kännykän akun lataamiseen. Luin lehtiä ja kattelin telkkaria. Yhtäkkiä kello olikin jo 20 yli yksi ja rupes tulee pakokauhu. Olinko kattonu ajan väärin vai onko taas tullut peruutusilmoitus joka ei oo tullut mulle asti? 13:40 menin sitten jollekkin random ihmisiltä kysyy joka kävi taas kysymässä sosiaalityöntekijältä. Se oli huhhuillu mua ihan oikeeseen aikaan, mutta toisesta odotuspaikasta..
Nooh, päästiin alottaa ja sano et joudutaan vähän kiireel et n. 2 tuntia meillä ois aikaa. Käytiin ne mun paperit läpi perusteellisesti, koko mun elämä siinä tuli käytyä lyhyesti. Lapsuus, nuoruus, koulu, työ, perhe, suhteet, seksi, päihteet, armeija, tulevaisuus, harrastukset..
Olin ihan paskat housussa, jäykkänä ku viulun kieli ja pelotti niin kimitin ku pikkulikka. En uskaltanu kattoo toista silmiin ja pakko oli hypistellä jotain koko ajan. Vastasin todella lyhyesti, hain sanoja varmaan viisi vuotta ja silti jäi suurin osa kertomatta - ei vaan onnistunu näin fobioisena.
Nainen kuitenki näytti ymmärtävän, lähetteli rauhoittumissignaaleja hymyilemällä, vitsailemalla ja käyttäytymällä muutenkin rauhallisesti. Tosi kiva ja mukava se kyllä oli. Niin ja siis olin sosiaalityöntekijä Jenni Ruotsalaisen luona.
Ja tää oli eka tommonen virallinen keskusteluaika psykan/terapeutin/muun tärkeen hemmon kanssa, ku en itkenyt! Missään vaiheessa ei ollut niin arka paikka, vaikka jotkut kysymykset ahdistikin jonkin verran.
Muistutti että ens kerralla oota tässä odotuspaikassa ja tulosti mulle paljon tietoa toimeentulotuesta ja sit se tietty tulosti mulle viel matkakorvauspaperit. Heitti se viel mulle Anne Mattilan (transpoliklinikan erityislääkärin ja Tampereen yliopiston sijaisopettajan) kirjoittaman jutun transukupuolisuudesta. Tosi kattava ja upee paperi, jos jollekki pitäis kertoa transsukupuolisuudesta ni tyrkkäisin sille ton paperin käteen. Kun pääsen iskälle niin skannaan jutun tännekkin.
Eipä siit kai sen enempää, seuraava aika on 22.7 kello 12 sairaanhoitaja Susanna Mannersuolle.
Ainiin, melkein heti Tampereelle saavuttuani tajusin että ei tullut passi mukaan. Tilillä loput rahat ja sen verran että en niitä automaatista ulos saisi. Sairaalasta päästyäni tämä alkoi kunnolla vituttaa.
No tulipaha 5 tuntia elämästä tuhlattua ei mihinkään. Hengailin rautatieasemalla, lueskelin noita Ruotsalaisen antamia papereita, tekstailin, kävin kattoo yhtä isoo koirapuistoa stadionin takaa, mutta ei siellä ollu koiria. :<
Illemmalla tuli levoton fiilis ja rullailin laudalla pari korttelia niin kovaa ku lähti, sitten tuliki järkyttävä hiki ja jano. Nestehukka oli, kun kädet vapisi, heikotti ja särki pää. Ostin kaksi pulloo vettä ja toisen imasin minuutissa.
Vihdoin ja viimein rahaongelman selvittyä lähdin 21.11 kotio päin. Junassa vaan sattu olee juuri ne ärsyttävimmät ihmiset. Joku pullukka poika joka kyttäili minua minuutin välein, hirveet hölöttäjä ruotsalaiset, kirkuvat suomalaiset ja siskokset jotka riiteli koko kaksi tuntia ja toinen niistä potki mun selkä nojaa..
Aaaaah, onneks tää päivä on pian ohi.
4. heinäkuuta 2010
Prosessi ja wtftm #1
04.07.2010
Tää päivitys on nyt uhrattu wtftm -foorumin jutuilleni!
Löysin "Kehodysforia ja seksuaalisuus" -topicin jossa kysyttiin kahta asiaa. En oo koskaan näitä ajatellut 'ääneen' joten ajattelin nyt kokeilla jotain sopertaa.
Minkä asteista kehodysforiaa koet ja olet kokenut?
Vielä ysilläkin olin ok asian kanssa, koska muodot oli peitossa suurempien vaatteiden kanssa. Pidän tiukoista vaatteista eikä muodot nykyään pysy enää edes isompien vaatteiden alla piilossa. Eniten vihaan järkyttävän suurta lantiota, reisiä ja rintoja. Ei mulla vaatteet päällä oo suurempaa dysforiaa, varsinkin kun binderikin painaa rinnat pois. Mutta anna olla ku päästään suihkuun. 2009 joulusta rupes olemaan niin suurta dysforiaa nimenomaan suihkussa että hakkasin jalkoja ja mahaani. Tää helpottu kun aloin käymään entisen tyttöystävän kanssa samaan aikaan suihkussa, se sai mun ajatukset vartalosta pois ja 10 kuukauden aikana en tuntenut kovinkaan paljon kehodysforiaa, johon vaikutti tyttöystäväni suuri rakkaus nimenomaan naisellista vartaloani kohtaan ja halusin tietenkin että toinen pitää musta. Eron jälkeen aloitin taas hakaamisen, joskin se on nyt rauhottunut. Tää vartalo ei ollut mun valinta, eikä hakkaaminen asiaan auta, enemminki voisin käyttää energiaa tän muokkaamiseen mm. kuntoilemalla. Haluaisin mahdollisimman hyvän tuloksen rintaleikkauksen jälkeen ja sen saavuttaisin käyttämättä ollenkaan minkäänlaista binderiä, mutta suurin viha kohdistuu juuri rintoihin, enkä halua niitä "takaisin" edes paremman tuloksen saavuttamisesta. Intiimialueet on mulle ihan tuntematon käsite, melkeinpä en muista niitä ollenkaan paitsi suihkussa ja kun mukavat naistenvaivat iskee, jolloin iskee se joka kuukauden 5 päivän super inho vartaloa kohtaan.
Miten se vaikuttaa seksuaalisuutesi toteuttamiseen ja kokemiseen?
No sitäpä ei melkein ole. Olen mielelläni antavana osapuolena, kunhan mun kroppa ei mitenkään liity siihen. Tietenkin se tuntuu hassulta kun ennen kehodysforia oli siinä mallissa että pystyi riisuutumaan toisen edessä, mutta ei enää. Vähintään boxerit, binderi ja t-paita, sen vähemmän ei pysty olemaan enää toisen edessä. Ehkä se riippuu vähän ihmisestäkin, tällä hetkellä seurustelen ihmisen kanssa jolle en halua näyttää mitään naisellista puoltani joka rajoittaa tietenkin elämää. Ja myös pelkään että mielikuva muuttuu ja mua ei pidetä enää miehenä, kun nähdään luonnollisessa valossa vartaloni.
Ja tän takia alko ahdistaa ihan hitosti, argh.
--
Löysin tuolta myös tutkimuksen, jossa luki alussa näin:
"Osallistu…
* jos tunnet vetoa miehiin JA/TAI
* harrastat seksiä miesten kanssa JA/TAI
* saattaisit tulevaisuudessa harrastaa seksiä miesten kanssa
Sinun täytyy olla asuinmaasi lainsäädännön mukaan riittävän vanha harrastaaksesi seksiä.
Mistä tutkimuksessa on kysymys?
Tutkimuksen kysymykset koskevat suhteita, seksielämää, riskejä ja varotoimenpiteitä sekä terveyspalvelujen käyttöä. Yksi tutkimuksen tarkoituksista on saada tietoa gay(homo)miesten ja muiden miesten jotka harrastavat seksiä miesten kanssa mahdollisuuksista päästä HIV-testeihin ja ennaltaehkäisyohjelmien piiriin. Kyselyyn vastaamiseen kuuluu yleensä 20-30 minuuttia."
En pidä mitään elämässä mahdottomana, en edes että voisin joskus harrastaa seksiä miehen kanssa, niin päätin mielenkiinnosta vastata, varsinkin kun alussa kysytään olenko mies, nainen, transmies tai transnainen.
Kysyttiin aika lailla vaan miten asuu, sukupuolitaudeista, seurustelusuhteista, seksistä ja siinä oli faktoja hivistä ja piti vastata tiesikö tämän faktan jo.
--
Ainiin, löysin randomisti foorumilta "miehen mallisi" -topicin johon vastasin jo aikapäiviä sitten, mutta pistän vastauksen nyt tähän.
"Onnistui ehkä rikkomaan suhteensa äitiini, ei omista minkäänlaisia sosiaalisia kykyjä ja on työnarkomaani, MUTTA kaikesta huolimatta rakas isäni ja miehen mallini jolta voin koska vaan kysyä mikä vain miehen elämään kuuluu.
Mies joka on mua aina tukenut valinnoissani, auttanut minkä osaa ja pystyy sekä rakastanut mua aina ihan älyttömästi.
Toinen miehenmallini äidin isä. Aina sekin jakso tukee ja oli muhun tyytyväinen vaikka mitenkä sähelsin. Aina siltäkin löyty apua ja ymmärrystä. Nyt papan siirryttyä pois elämästäni tuntuu että iso pala meikäläisenkin sydäntä katosi papan mukana."
--
Galluppi jossa kysyttiin oletko...
mies
transmies
transgender
androgyyni/monisukupuolinen/tms.
neutri/sukupuoleton/tms.
muu, mikä?
en osaa sanoa
Vastasin joskus melkeinpä automaattisesti että mies, mutta nyt korjasin sen transmieheksi. Olen henkisesti 100 prosenttinen mies, mutta ulkoisesti en paljon paskaakaan. Siksi en ylpeyttäni voi kutsua itseäni täydelliseksi mieheksi, vain osittain. Mutta oon ylpeä transmies, ja vielä musta tulee mies.
--
Tässäpä jotain luettavaa niille joilla ei ole elämää. :D
Tää päivitys on nyt uhrattu wtftm -foorumin jutuilleni!
Löysin "Kehodysforia ja seksuaalisuus" -topicin jossa kysyttiin kahta asiaa. En oo koskaan näitä ajatellut 'ääneen' joten ajattelin nyt kokeilla jotain sopertaa.
Minkä asteista kehodysforiaa koet ja olet kokenut?
Vielä ysilläkin olin ok asian kanssa, koska muodot oli peitossa suurempien vaatteiden kanssa. Pidän tiukoista vaatteista eikä muodot nykyään pysy enää edes isompien vaatteiden alla piilossa. Eniten vihaan järkyttävän suurta lantiota, reisiä ja rintoja. Ei mulla vaatteet päällä oo suurempaa dysforiaa, varsinkin kun binderikin painaa rinnat pois. Mutta anna olla ku päästään suihkuun. 2009 joulusta rupes olemaan niin suurta dysforiaa nimenomaan suihkussa että hakkasin jalkoja ja mahaani. Tää helpottu kun aloin käymään entisen tyttöystävän kanssa samaan aikaan suihkussa, se sai mun ajatukset vartalosta pois ja 10 kuukauden aikana en tuntenut kovinkaan paljon kehodysforiaa, johon vaikutti tyttöystäväni suuri rakkaus nimenomaan naisellista vartaloani kohtaan ja halusin tietenkin että toinen pitää musta. Eron jälkeen aloitin taas hakaamisen, joskin se on nyt rauhottunut. Tää vartalo ei ollut mun valinta, eikä hakkaaminen asiaan auta, enemminki voisin käyttää energiaa tän muokkaamiseen mm. kuntoilemalla. Haluaisin mahdollisimman hyvän tuloksen rintaleikkauksen jälkeen ja sen saavuttaisin käyttämättä ollenkaan minkäänlaista binderiä, mutta suurin viha kohdistuu juuri rintoihin, enkä halua niitä "takaisin" edes paremman tuloksen saavuttamisesta. Intiimialueet on mulle ihan tuntematon käsite, melkeinpä en muista niitä ollenkaan paitsi suihkussa ja kun mukavat naistenvaivat iskee, jolloin iskee se joka kuukauden 5 päivän super inho vartaloa kohtaan.
Miten se vaikuttaa seksuaalisuutesi toteuttamiseen ja kokemiseen?
No sitäpä ei melkein ole. Olen mielelläni antavana osapuolena, kunhan mun kroppa ei mitenkään liity siihen. Tietenkin se tuntuu hassulta kun ennen kehodysforia oli siinä mallissa että pystyi riisuutumaan toisen edessä, mutta ei enää. Vähintään boxerit, binderi ja t-paita, sen vähemmän ei pysty olemaan enää toisen edessä. Ehkä se riippuu vähän ihmisestäkin, tällä hetkellä seurustelen ihmisen kanssa jolle en halua näyttää mitään naisellista puoltani joka rajoittaa tietenkin elämää. Ja myös pelkään että mielikuva muuttuu ja mua ei pidetä enää miehenä, kun nähdään luonnollisessa valossa vartaloni.
Ja tän takia alko ahdistaa ihan hitosti, argh.
--
Löysin tuolta myös tutkimuksen, jossa luki alussa näin:
"Osallistu…
* jos tunnet vetoa miehiin JA/TAI
* harrastat seksiä miesten kanssa JA/TAI
* saattaisit tulevaisuudessa harrastaa seksiä miesten kanssa
Sinun täytyy olla asuinmaasi lainsäädännön mukaan riittävän vanha harrastaaksesi seksiä.
Mistä tutkimuksessa on kysymys?
Tutkimuksen kysymykset koskevat suhteita, seksielämää, riskejä ja varotoimenpiteitä sekä terveyspalvelujen käyttöä. Yksi tutkimuksen tarkoituksista on saada tietoa gay(homo)miesten ja muiden miesten jotka harrastavat seksiä miesten kanssa mahdollisuuksista päästä HIV-testeihin ja ennaltaehkäisyohjelmien piiriin. Kyselyyn vastaamiseen kuuluu yleensä 20-30 minuuttia."
En pidä mitään elämässä mahdottomana, en edes että voisin joskus harrastaa seksiä miehen kanssa, niin päätin mielenkiinnosta vastata, varsinkin kun alussa kysytään olenko mies, nainen, transmies tai transnainen.
Kysyttiin aika lailla vaan miten asuu, sukupuolitaudeista, seurustelusuhteista, seksistä ja siinä oli faktoja hivistä ja piti vastata tiesikö tämän faktan jo.
--
Ainiin, löysin randomisti foorumilta "miehen mallisi" -topicin johon vastasin jo aikapäiviä sitten, mutta pistän vastauksen nyt tähän.
"Onnistui ehkä rikkomaan suhteensa äitiini, ei omista minkäänlaisia sosiaalisia kykyjä ja on työnarkomaani, MUTTA kaikesta huolimatta rakas isäni ja miehen mallini jolta voin koska vaan kysyä mikä vain miehen elämään kuuluu.
Mies joka on mua aina tukenut valinnoissani, auttanut minkä osaa ja pystyy sekä rakastanut mua aina ihan älyttömästi.
Toinen miehenmallini äidin isä. Aina sekin jakso tukee ja oli muhun tyytyväinen vaikka mitenkä sähelsin. Aina siltäkin löyty apua ja ymmärrystä. Nyt papan siirryttyä pois elämästäni tuntuu että iso pala meikäläisenkin sydäntä katosi papan mukana."
--
Galluppi jossa kysyttiin oletko...
mies
transmies
transgender
androgyyni/monisukupuolinen/tms.
neutri/sukupuoleton/tms.
muu, mikä?
en osaa sanoa
Vastasin joskus melkeinpä automaattisesti että mies, mutta nyt korjasin sen transmieheksi. Olen henkisesti 100 prosenttinen mies, mutta ulkoisesti en paljon paskaakaan. Siksi en ylpeyttäni voi kutsua itseäni täydelliseksi mieheksi, vain osittain. Mutta oon ylpeä transmies, ja vielä musta tulee mies.
--
Tässäpä jotain luettavaa niille joilla ei ole elämää. :D
Prosessi ja random #6
Tekee mieli kirjoittaa, mutta ei ole mitään aihetta mistä kirjoittaa, nää. :D
No hmm, oli pakko tulla iskälle että pääsee lukemaan wtftm -foorumia, kun vihdoin 26.6 mun 2 kk kestänyt porttikielto loppui! Siellä oli aivan mielettömästi tullut juttua, joten alennuin vaan sitten lukemaan kiinnostavimmista topiceista viimeisimmät viestit.
Nyt sinne oli taas viikon aikana tullut vaikka mitä ja nyt tän kirjotuksen jälkeen paneudun niihin, höhö.
Muu, mikä -leirillä puhuttiin Voimavara -leiristä joka on niin kaikenlaisille sukupuolivähemmistöön kuuluville että heidän läheisilleen. Nyt vaan kokoon pari hyvää juonta että saan äidin suostuteltua sinne. Ei 40 euron osallistumismaksu oo paha varsinkin kun se on viikonloppuna, mutta 500 kilometriä sinne ja takasin kylläkin, kun juuri tänä vuonna se sattuu olemaan Joensuussa. :/
Ps. tulin kutsutuksi lesboksi, tosi hyvä mieli tästä. 8)))) t. sarkastinen paska
Huomasin yks päivä et mulla on paypalissa jotkin ylimääräiset 45 euroa! Rahaa tulee viimeistään 14.7 ja nyt ei enää tekis pahaa lisätä tonne toiset 45 euroa ja tilata kusipackeri, höhö. Valitettavasti en oo kyllä vielä löytänyt kuin yhden nettipaikan ja sieltä kestää tilaukset pari kuukautta että ne tulee.. :/
Ja tuolloin sit kans vois ostaa pienemmän packerin ja kunnon uimahousut, nyt ku on vaan rantashortsit. Uimassa on kyllä vittumaista käydä koska a. ei pääse uimapaidan kanssa uimahalleihin b. harvemmal rannal on yksittäis pukukoppeja c. joutuu pitämään päällä uimahousuja + binderiä + uimapaitaa + packerin kiinnitysihmetsydeemiä d. vahtia ettei packeri kierähdä mitenkää friikisti ympäri. argh.
No jaa, ei kai tässä mitään muuta.
No hmm, oli pakko tulla iskälle että pääsee lukemaan wtftm -foorumia, kun vihdoin 26.6 mun 2 kk kestänyt porttikielto loppui! Siellä oli aivan mielettömästi tullut juttua, joten alennuin vaan sitten lukemaan kiinnostavimmista topiceista viimeisimmät viestit.
Nyt sinne oli taas viikon aikana tullut vaikka mitä ja nyt tän kirjotuksen jälkeen paneudun niihin, höhö.
Muu, mikä -leirillä puhuttiin Voimavara -leiristä joka on niin kaikenlaisille sukupuolivähemmistöön kuuluville että heidän läheisilleen. Nyt vaan kokoon pari hyvää juonta että saan äidin suostuteltua sinne. Ei 40 euron osallistumismaksu oo paha varsinkin kun se on viikonloppuna, mutta 500 kilometriä sinne ja takasin kylläkin, kun juuri tänä vuonna se sattuu olemaan Joensuussa. :/
Ps. tulin kutsutuksi lesboksi, tosi hyvä mieli tästä. 8)))) t. sarkastinen paska
Huomasin yks päivä et mulla on paypalissa jotkin ylimääräiset 45 euroa! Rahaa tulee viimeistään 14.7 ja nyt ei enää tekis pahaa lisätä tonne toiset 45 euroa ja tilata kusipackeri, höhö. Valitettavasti en oo kyllä vielä löytänyt kuin yhden nettipaikan ja sieltä kestää tilaukset pari kuukautta että ne tulee.. :/
Ja tuolloin sit kans vois ostaa pienemmän packerin ja kunnon uimahousut, nyt ku on vaan rantashortsit. Uimassa on kyllä vittumaista käydä koska a. ei pääse uimapaidan kanssa uimahalleihin b. harvemmal rannal on yksittäis pukukoppeja c. joutuu pitämään päällä uimahousuja + binderiä + uimapaitaa + packerin kiinnitysihmetsydeemiä d. vahtia ettei packeri kierähdä mitenkää friikisti ympäri. argh.
No jaa, ei kai tässä mitään muuta.
26. kesäkuuta 2010
prosessi ja nimi #3
26.06.2010
Niin kuin kerroin "prosessi ja random päivitystä #7" -päivityksessä niin maistraatti hyväksyi mun ehdotetut etunimet ja pisti laskun postissa samalla. Mulle tuli rahaa 16.6 ja heti siis vähän yli kahdentoista oli pakko päästä maksamaan lasku koska samana päivänä lähdin Muu, mikä -leirille eli en pääsisi pariin päivään laskua maksamaan. Katsoin tämän viikon alussa ja maistraatti ei ollut vielä kelalle saanut tietoa nimen muutoksesta, mutta nyt uusi nimi näkyy jo osuuspankissa ja kelan sivuilla. <3 Ja torstaina mulle tuli sairausvakuutuskortti uudella nimellä. Ja paperi joka toimii ilmeisesti todistuksena että saan vaihdettua uuden nimen kaikkiin kortteihin yms. Katotaan jos joku päivä saisin sen puukattua tännekkin. On tullu sanomista siitä että ei mua millää uudella nimellä tartte kutsua, kun ei se kerta ole edes virallisesti mun nimi. No mutta häähää, nytpäs on luuserit! Keksikää uusi tekosyy olla kutsumatta mua Alexiks. :D
Niin kuin kerroin "prosessi ja random päivitystä #7" -päivityksessä niin maistraatti hyväksyi mun ehdotetut etunimet ja pisti laskun postissa samalla. Mulle tuli rahaa 16.6 ja heti siis vähän yli kahdentoista oli pakko päästä maksamaan lasku koska samana päivänä lähdin Muu, mikä -leirille eli en pääsisi pariin päivään laskua maksamaan. Katsoin tämän viikon alussa ja maistraatti ei ollut vielä kelalle saanut tietoa nimen muutoksesta, mutta nyt uusi nimi näkyy jo osuuspankissa ja kelan sivuilla. <3 Ja torstaina mulle tuli sairausvakuutuskortti uudella nimellä. Ja paperi joka toimii ilmeisesti todistuksena että saan vaihdettua uuden nimen kaikkiin kortteihin yms. Katotaan jos joku päivä saisin sen puukattua tännekkin. On tullu sanomista siitä että ei mua millää uudella nimellä tartte kutsua, kun ei se kerta ole edes virallisesti mun nimi. No mutta häähää, nytpäs on luuserit! Keksikää uusi tekosyy olla kutsumatta mua Alexiks. :D Prosessi ja SETA #1
26.06.2010
Muu, mikä -sukupuolivähemmistön leiri
Huom! Kuvia saa klikkaamalla suuremmaksi.
Vihdoin ja viimein pääsen kirjoittaa huippukivasta SETAn järjestämästä Muu, mikä -nuorten sukupuolivähemmistön leiristä. Ilmoittauduin sinne siis tossa 31.5 ja sieltä tuli tosi kattava infokirje leiristä. Sain oikeuden kopioida sen tänne ilman ohjaajien nimiä ja esittelyjä ja ilman kohtaamispaikkoja ja aikoja. En tiedä onko jälkimmäinen enää kovin tärkeä huomioida kun leiri oli ja meni jo, mutta otin ne pois nyt varmuudenvuoksi.
“Hei!
Aluksi pahoittelut siitä, että kirje on viivästynyt niin paljon. Nyt on melkein kaikki tarvittava informaatio kasassa, joten tässäpä tämä tuhti infopaketti teille :)
Kovasti tervetuloa Muu, mikä? -sukupuolivähemmistönuorten leirille. Olemme kauhean innoissamme, kun olemme saaneet niin monta ilmoittautumista. Leirille on tulossa 18 ihmistä, mikä on mielestämme erittäin sopivan kokoinen porukka. Leiriläisten lisäksi meitä ohjaajia on kuusi. Leiri pidetään Jyväskylässä sijaitsevassa leirikeskuksessa järven rannalla. Leirillä on mahdollisuus käsitellä monenlaisia sukupuoli-identiteettiin liittyviä ajatuksia, tunteita ja kokemuksia, tutustua toisiin samanlaisia asioita kokeviin nuoriin ja tietysti pitää hauskaa.
Meistä on myös todella hienoa, että saamme olla mukana suunnittelemassa ja toteuttamassa tällaista hanketta, jolle on selvästi suuri tarve. Meillä kaikilla ohjaajilla on omakohtainen kokemus sukupuolivähemmistöön kuulumisesta, ja jokainen meistä on kauhean iloinen ja onnellinen siitä, että te leiriläiset olette "löytäneet itsenne" -tai ainakin aloittaneet tutkimusmatkan omaan itseenne. Olemme iloisia ja ylpeitä että saamme olla mukana teidän matkallanne.
Leiri on sukupuolisensitiivinen, mikä tarkoittaa mm. seuraavia asioita:
- Jokaisella on oikeus määritellä tai olla määrittelemättä sukupuolensa itse.
- Jokaisella on oikeus tulla kohdelluksi omaksi kokemansa sukupuolen edustajana.
- Toisten kokemusta omasta itsestä kunnioitetaan.
- Leirillä puhuttuja asioita ei kerrota eteenpäin, vaan ne ovat luottamuksellisia.
Osa teistä onkin jo kirjoittanut meille enemmänkin kuin perustiedot itsestään, mutta toivoisimme teiltä lopuiltakin vielä pienet esittelyt itsestänne tämän viikon loppuun -sunnuntai 13.6- mennessä. Tekin jotka olette jo kirjoittaneet itsestänne saatte toki kirjoittaa lisää halutessanne :)
Haluaisimme kuulla mm. mitä odotuksia ja toiveita teillä on leirin suhteen, onko jotain mikä aiheuttaa epävarmuutta tai pelkoja tai mikä jännittää. Kuulisimme mielellämme jo vähän etukäteen kuvauksia sukupuolikokemuksistanne tai siitä, millaisia identiteettipohdiskeluja olette tähän mennessä läpikäyneet. Se että pääsemme tutustumaan teihin vähän etukäteen auttaa meitä suunnittelemaan leirin ohjatun ohjelman kaikille sopivaksi. Tämän kirjeen lopussa on meidän ohjaajien esittely, joten pääsette tekin tutustumaan meihin vähän etukäteen :)
Reilun viikon päästä tavataan!
Terv. Muu, mikä -ohjaajat
Siirtyminen leiripaikalle
Tapaamme *** rautatieaseman odotushallissa viimeistään klo. ****. Tunnistat meidät kyltistä jossa lukee "Muu, mikä? -leiri".
Lähdemme klo. ** **** rautatieasemalta vuokratulla bussilla kohti Jyväskylää. Jyväskylän rautatieasemalla olemme n. klo ****, ja perillä leirikeskuksessa n. klo **.
Leirikeskukseen voi tulla myös omilla kyydeillä. (Pyrimme siihen, että muutama vetäjä olisi paikalla jo aiemmin päivällä, mutta ilmoitamme tästä tarkemmin myöhemmin muiden aikataulujen varmistamisen yhteydessä.)
Takaisin lähtö sunnuntaina 20.6, klo **. Leirikeskus ****, jolloin olemme Jyväskylässä n. klo **** ja Tampereella n. klo **.
Säästäkää juna- ja bussiliput, koska ne toimivat myöhemmin kuitteina matkakorvausta haettaessa. (Leirillä paikan päällä voitte täyttää matkakorvauskaavakkeen.)
Majoitus, ruokailut, peseytyminen
Leirillä majoitutaan n. 4 hengen huoneisiin. Huoneisiin jakaudutaan ensimmäisenä iltana. (Toiveet huonekavereista voidaan ottaa huomioon.)
Leirikeskuksen puolesta tarjoillaan joka päivä aamiainen, lounas ja illallinen tai tukeva iltapala. Lisäksi varaamme mukaan välipalatarvikkeita, kahvia, teetä, nuotiolla paistettavaa (myös kasvissyöjille) ym. Omia eväitäkin saa ottaa mukaan. Muistuttaisimme, että leiri on päihteetön. Tupakoida saa asianmukaisilla tupakkapaikoilla.
Leirikeskuksessa on sauna, jota lämmitetään toiveiden mukaan. Yksityisiä pesuvuoroja voi varata, ja lisäksi voidaan sopia yhteisvuoroista halukkaille.
Voit halutessasi ottaa mukaan lautapelejä, soittimia tms. vapaa-ajanviettovälineitä.
Varaudu siihen, että leiripaikan lähellä ei sijaitse kioskia tai kauppaa.
Mitä mukaan leirille
- Vaatteita 4 yön yöpymistä varten (ota mukaan myös jotain lämpimiä vaatteita iltaisia nuotioillanviettoja ajatellen)
- Tyynyliina (tyynyjä leirikeskuksessa on)
- Aluslakana
- Makuupussi (tai peitto ja pussilakana)
- Pyyhe
- Uimavaatteet jos haluat uida
- Hygieniatarvikkeet (eli hammasharja, pesuaineet ym.)
- Hyttysmyrkkyä
- Mahdolliset omat säännölliset lääkkeet
Ohjelma
Ohjelma on vielä keskeneräinen, ja koska kokoustamme aiheesta huomenna ohjaajien kanssa niin lähetämme siitä teille ainakin alustavan version vielä tällä viikolla.
Muuta
Alaikäisiltä leiriläisiltä toivoisimme huoltajien suostumuksen, mikäli se on mahdollista saada. Jos huoltajien tai leiristä kertominen on haastavaa (tai aiheuttaa todennäköisen perhekriisin) suostumus ei ole välttämätön.”
Parin päivän päästä tästä tuli kirjeessä mainittu leiriohjelma.
“Hei leiriläiset!
Tässä tulee viimein leirin ohjelma. Tekemisen paljoudesta ei tarvitse huolestua - vapaa-aikaa on mm. ruokailujen yhteydessä, joita varten on pääsäätöisesti varattu tunti. Aikataulun muutoksista voidaan sopia yhdessä, jos alkaa tuntua siltä että vapaa-aikaa on liian vähän.
Olemme luvanneet ilmoittaa lopullisen osallistujamäärän leiripaikalle ensi viikon alussa, joten toivomme, että ilmoitatte mahdollisesta peruutuksesta viimeistään sunnuntaina 13.6 klo 18 mennessä.
Viimeisenä iltana on yhteinen illanvietto, jonka sisällön voimme suunnitella itse leirin aikana.
Liitteenä aikataulu, ja tässä kuvaukset ohjatun ohjelman sisällöistä:
Omakuva-työpaja
Tutkimme omaa elämää ja identiteettiä sukupuolikokemuksen ja sen näkyväksi tekemisen näkökulmasta ympäristössä, jossa omaa kokemusta ei tarvitse puolustella tai selitellä. Lähestymme aihetta kollaasin, kuvan ja tekstin keinoin, mutta pääpaino on oman identiteetin tutkimisella eikä taiteellisella lopputuloksella. Kenenkään ei siis tarvitse huolestua siitä ettei muka osaisi piirtää :)
Sukupuolivähemmistöt ja ihmisoikeudet
Toteutuvatko sukupuolivähemmistöihin kuuluvien ihmisten ihmisoikeudet Euroopassa? Millaista syrjintää sukupuolivähemmistöihin kuuluvat kokevat lainsädännöllisesti?
Sanat, termit, määrittelyt
Pohdimme miten omasta sukupuolikokemuksesta tulisi kertoa jotta ymmärrys olisi molemminpuolista -miksi on ennakkoluuloja ja mistä negatiiviset reaktiot
johtuvat. Mikä on sanojen, termien, kielen merkitys sellaisissa kohtaamisissa, joissa ”yhteistä kieltä” ei ole? Millaista kieltä ja sanoja erilaiset sukupuolivähemmistöyhteisöt tuottavat?
Tytöt pojat ja muut?
Käsittelemme sukupuolista kahtiajakoa erilaisissa yhteisöissä ja yhteiskunnassa.
Mitä yhteisiä, mitä erilaisia ongelmia on erilaisiin sukupuolivähemmistöihin
kuuluvilla henkilöillä? Mitä tapahtuu ihmisille joiden identiteetti ei sovi tällaiseen kahtiajakoon? Aiheita käsitellään leikkimielisen väittelyn kautta.
Seksuaalisuus ja sukupuolikokemus
Miten kehodysforia ja/tai sukupuoliristiriita vaikuttavat omaan seksuaalisuuteen? Miten ne vaikuttavat seurusteluun ja ihmissuhteisiin? Miten seksuaalinen identiteetti kasvaa ja kehittyy sukupuoli-identiteetin rinnalla? Mitä seksi oikeastaan on? Vetäjät vastaavat leiriläisten anonyymeihin kysymyksiin aiheesta ja aiheista keskustellaan yhdessä.
Vapaa-aikaa voi viettää yhdessä muiden kanssa uiden, saunoen, pelaten, tai vaikka ihan omissa oloissa rauhoittuen.
Tapaamisiin :)
Terv. Muu, mikä -ohjaajat”
Oon kovin huono kirjoittaa itsestäni mitään, mutta alla olevan tekstin sitten kirjotin esittelytekstin ohjaajille:
”Olen siis 18-vuotias ikiturkulainen transmies ja opiskelen suurtalouskokiksi. Sukupuoliristiriitaa olen kokenut n. 7 vuotta ja saman verran olen pitänyt tytöistä. Minun oli vaikea ymmärtää mikä minulla on kun itseäni ja vartaloani vihaan. Pikku hiljaa alkoi oma keho oikein kuvottaa, hain seuraa miehistä ja yritin näyttää joltain mitä en ollut. Tutun kautta löysin naisesta mieheksi -foorumin joka sitten iski totuuden suoraan kasvoille - olen ftm. Sitä oli hieman vaikea aluksi käsittää, olin ymmälläni ja mietin että voiko se olla näin. Hain omaa itseäni jonkin aikaa, mutta nykyään olen täysin sujut asian kanssa. Olen mies ollut jo pitkään ja nyt pystyn toteuttamaan itseäni oikein. Asiasta tietää tuttavapiiri, sukulaiset, perhe, koulu ja työssäoppimispaikkani pomo ja olen ylpeä itsestäni että olen pystynyt kaikille kertomaan - joskin se on ollut myös suuri vertaistuki. Minun on vaikea hakea vertaistukea itse ja siksi liityin mukaan leirille. Haluan nähdä myös lisää kaltaisiani ihmisiä ja kuulla muiden kokemuksia ja saada tätä kautta vertaistukea ja uusia ystäviä. Tunnen jo entuudestaan toisen ftm-ihmisen ja tuntuu välillä että vain hän ymmärtää minua, siksi välillä on erittäin yksinäistä. Toivon että tätä kautta löytäisin lisää ystäviä ja tätä kautta juttuseuraa vaikkakin sitten netissä. Ryhmätapauksissa eniten pelkoa tuottaa se että muut pitävät naisena, joka tämän leirin aihetta silmäilen, on tuskin mahdollista. Myös suihku- ja pukukoppi tilanteet pelottavat, mutta olen huomannut että on helpompi riisuitua ihmisen edessä joka kokee tai edes on joskus kokenut olevansa väärässä kropassa tai jos samassa tilassa oleva ymmärtää että tämä kroppa ei ole minun. En siis usko näiden olevan ongelma leirillä. Tällä hetkellä minulla on seuraava keskusteluaika 8.7 ja jos käy hyvin niin hoitoneuvottelu ensi vuoden alussa.
Toivon että minua leirillä pidetään miehenä ja kutsutaan Alexiksi, Alluna tai Aksuna.”
Tähän väliin ilmoitan että J0KAIKINEN nimi tässä päivityksessä on muutettu, eli kenelläkään henkilöllä ei ole omaa nimeään. Jatkossa jos kirjoitan tässä päivityksessä olevista ihmisistä niin pidän nämä samat keksityt nimet käytössä.
Jännitys tiivisty mitä lähempänä leiri oli ja kirjoitin kaksi päivää aikaisemmin jopa listan mitä pitäisi ottaa mukaan, tällainen pitää jännityksen hyvissä rajoissa ja mulle ei sitten tule liikaa stressiä. Otin mukaan jopa uimavaatteet vaikka olin varma että uimaan en mene. Hyttysmyrkkyä en ottanut, mutta ei itse asiassa tullut edes tarvetta. Hyttysiä oli hirveästi, mutta mua pisti vaan kaks, saavutus tai jotain, hyttysetkään ei pidä minusta. :D
Pakkasin suurimman osan tavaroista maanantaina ja tiistaina töistä päästyäni pakkasin loput ja illalla menin ftm-ystäväni Turusta, Riston, luokse yöksi. Yön nukuin ihmeen hyvin, vaikka Riston ja tämän tyttöystävän koira kiusasikin välillä. :D Jännitys ei piinannut yhtään ja tuntui kun huomenna ei olisi tapahtunut mitään. Sama fiilis jatkui aamullakin, olin ihmeen rauhallinen ja pirteä. Riston tyttöystävä heitti mut ja Riston Turun rautatieasemalle siinä kymmenen aikoihin ja junalla lähdettiin 10.05. Juna matka meni vaan möllöttämiseen. Risto nukkui ja mäki torkuin välillä, suurimman osan ajasta yritin keskittyä kauniisiin Suomen kesämaisemiin ja lukemiseen. Sää oli todella kiva, aurinko paistoi ja koko päivän sai viettää istumassa kulkuneuvoissa - jes.. Oltiin n. kahdeltatoista *** rautatieasemalla ja vielä silloinkaan ei jännittänyt. Risto lähti etsimään hyttysmyrkkyä (saavuttuaan sitten tyhjin käsin) ja jäin lukemaan. Jonkin ajan kuluttua paikalle saapui kaksi ohjaajista, olin joitakin kuukausia sitten katsellut molempien kuvia ja olin jo toisen facebook-kaveri joten tunnistin ihmiset vaikka heillä ei ollut vielä edes Muu, mikä -kylttiä esillä. Siinä vaiheessa rupes jalat tutisemaan vähän ja sydän hakkaamaan. Pian olisin ihan uudessa paikkaa ympärilläni 20 uutta ihmistä - apua.
Jännitys hupeni hiukan kun mentiin rautatieaseman vierestä bussiin ja matka Jyväskylää kohti alkoi, pakotin itseni rauhoittumaan koska vielä olisi hetki ennen kuin pitäisi esittäytyä ja muuta. Bussi oli melko tyhjillään ja ihmiset erillään josta tuli melko iso pelko että ihmiset jää yhtä syrjäytyneeksi leirilläkin. Eniten tietenkin pelotti itseni puolesta, koska minulle sosiaaliset tilanteet ja uudet ihmiset ovat yksi isoimpia pelkoja. Matka meni Domino -keksejä syöden ja nukkuen.
Monen tunnin bussimatkan jälkeen oltiin vihdoin leirialueella, joskin meinasimme loppu metreillä päättyä ojaan kun oli iso bussi ja pieni hiekkatie käännöksineen. :D
Ihan ekana raahattiin painavia laukkuja ympäri aluetta ja meille esiteltiin paikan rakennukset. Mulle on pakkomielle keskimmäisiin asioihin, niinpä valtasin ensimmäisenä rantamökistä keskimmäisen mökin johon Ristokin sitten tuli. Myöhemmin samaan mökkiin tuli vielä Minna, Jari ja Karo. Mökki oli ihan kiva, varustettu neljällä kerrossängyllä superohuella patjalla, tyynyllä ja täkillä - joten raahasin turhaan oman peiton mukaan. Räsymatto, pöytä, kaksi tuolia ja pelottava kyyläysluukku viereiseen mökkiin..
Yläsängyt vallattiin ekana, Jari pääty ainoana alasänkyyn. Mun pikkune nurkka ja kaunis kiuas. :D
Ulkoota päin meidän mökki oli ihan kivan näkönen, tosi siisti ja kunnollinen.
Meille näytettiin vielä 2 ulkohuussia, päärakennus, sauna ja pikkumökki, johon valittiin vain ihmisiä jotka haluavat valvoa. Rantamökistä (siis tuosta missä oli nuo kolme huonetta missä esim. minä, Risto ja Karo oltiin) sai sitten ihmisiä mennä juttelemaan ja riehumaan pikkumökkiin ilman että kukaan häiriytyisi koska se oli muista rakennuksista niin kaukana.
Pikasen kierroksen jälkeen mentiin syömään päivällistä päärakennukseen.
Leiristä on jo sen verran aikaa että ruokaa leirillä en muista, mutta melko perus kotiruokaa siellä tarjottiin. Tilanne oli melko jännittynyt, harva pahemmin taisi puhua toisilleen ja ihmiset vaan äkkiä mutusti ruokansa. Ilta meni esittelyihin ja yleiseen möllöttelyyn, ihmiset taisi olla aika väsyneitä matkoista.
En ole täysin varma, mutta taidettiin kanssa leirin tärkeimmät säännöt pistää ylös isolle paperille seinälle:
~leirillä puhutut asiat pysyvät leirin sisällä~
1. Kenenkään sukupuolikokemusta ei kyseenalaisteta
2. Toisten toiveita kunnioitetaan
3. Ei kiusata eikä dissata tosiia, ei jätetä ketään ulkopuolelle
4. Nukkumisrauha
5. Oikeus fyysiseen koskemattomuuteen
6. Kunnioita toisen omaisuutta
7. Otetaan huomioon fiilistunnukset
8. Kunnioita luontoa ja ympäristöä
9. Älä sukupuolita toista jos et tiedä miten hän määrittelee itsensä
10. AUTS-sääntö, jos loukkaantuu jostain sanotusta, voi tilanteen keskeyttää auts-sanalla, jolloin asia käsitellään yhdessä
11. Älä mene yksin uimaan
12. Älä lähde kauas ilmoittamatta
Ainiin, tähän väliin. Bussimatkan aikana yksi leirinohjaajista, Arto, kiersi kaikkien luona ja antoi kolme eriväristä lappua ja nimikyltin. Jokaiseen kirjoitettiin oma nimi ja pidettiin kylttiä rinnuksella.
Vaikka kuvittelin että kaikilla olisi tyyliin keltainen tai punainen lappu kokoajan, niin todella harva loppujen lopuksi käytti muita kuin vihreää lappua. Itse käytin kaksi kertaa keltaista lappua, kun ahdistus muuttui liian pahaksi. Jos näin oikein niin koko leirin aikana punaista kylttiä piti ainoastaan yksi ihminen hetken. Se oli musta tosi hienoa, kun aihe on näin arka, ihmiset oli tosi rohkeita. Ja tämä nimikyltti idea oli loistava, minulla ei olis tullut mieleen mitään tällaista. Todella tärkeä varmasti kaikille, niillekkin jotka vihreätä ainoastaan käytti, että oli mahdollisuus ilmoittaa muille loukkaamatta ketään että ei nyt.
Seinälle pistettiin myös leiriohjelma muistutukseksi kaikille.
En ole täysin varma tapahtuiko tämä ekana iltana, mutta me taidettiin vielä kymmeneltä mennä saunaan, jolloin sai kaikki halukkaat mennä yhteissaunaan. Se oli liian suuri shokki leirin alkuun, mutta rohkenin ja Riston perässä alistuin menemään parin muun kanssa saunaan. Alku pelästyksen jälkeen olo keveni. Olikin uskomattoman helppoa olla saunassa niin monen kanssa. Joskin valitsin nurkkapaikan että sain riisuttua selkä muihin päin ja Risto oli aivan vieressä joka oli suuri tuki varmaan tietämättään. Ja no joo, olin saunassa uimashortsit, binderi ja uimapaita päällä, mutta oli se silti iso saavutus. Lisäksi kun pesin itseni saunan pesutilassa ilman mitään päällä, tosin siinäkin olin joko yksin tai Riston kanssa ja muita ihmisiä meni vain ohi satunnaisesti ulos tai pukuhuoneeseen. Ja vielä että helpotti oloa kun muut näkivät mut poikana, oli mulla sitten minkälainen vartalo tahansa. No mutta kuitenkin, oon pirun tyytyväinen itseeni, en olis vielä viime vuonna uskonu uskaltavani samaan. Kävin jopa uimassa! No okei, sukelsin kaksi kertaa ja äkkiä pakoon saunaan. Talviturkki viimein menetetty.
Ja eipä muuta, nukkumaan pirun väsyneenä.
Seuraavana päivänä herättii melko pirteinä vähän yli kahdeksan ja lampsittiin päärakennukseen syömään aamupalaa. Aamupalana aina tarjoiltiin jugurttia, leipää, hedelmiä, puuroa ja kahvia. Mä en saa ikinä ihan aamulla mitään oikeen alas ni yritin jotain leipää ja kahvia vähän vedellä.
Ekana kunnollisena leiripäivänä käsiteltiin omakuvaa ja omaa käsitystä itsestään. Tehtiin kollaaseja aiheena omakuva. Mun kollaasissa on vähän paljon asiaa, mutta perusideana on että keltainen olen minä nyt ja harmaassa alueessa on ne mitkä haluaisin keltaiseen liittää.
Otetaan nyt jotain esimerkkejä..
Keltainen tausta:
Apulanta = lempibändi
koira = omistan kyseisen rodun edustajan
hevonen = harrastan niitä
kissa = tahtoisin semmosen
naisen pärstä = yhden lempisarjan päähenkilö
vihreä teksti = saksaa, koska oon ruvennu taas lukemaan sitä
Harmaa tausta:
New York, Tokio, Bryssel = haluun matkustella
husky, saksanpaimenkoira = haluun semmoset
joku äijä joka laulaa = syvimmissä haaveissani tahtoisin laulajaksi
sateenkaaripiirustus = kuvastaa mun tulevaa lasta
Alex on ykkönen = haluaisin itsevarmemmaks
vihreä teksti = parempaa ja vaikeampaa saksaa, haluaisin kehittyy siis
Oon ihan tyytyväinen kollaasiin ja sen ideaan, harvemmin ajatus luistaa jollei oo aikaa kokoo kollaasia ku pari tuntia. Tän tein semmoses 2 tunnissa.
Muuta päivän aiheesta ei oikeen jääny mieleen..
Löysin myös pelikorttikavereita! Pelattiin koko leirin aikana himona pelikorteilla ja nyt on mun pelikorttiaddiktio hieman lieventynyt.
Illalla uudestaan saunaan ja kävin taas kaks kertaa sukeltamas.
Illemmalla Minna, Karo, Risto ja minä hivuttauduttiin kasan muiden leiriläisten kanssa pikkumökkiin pikkumökkiläisten seuraksi. Ilta meni pullonpyörityksen merkeissä ja siitä ei sen enempää.. :D Vaikka ihmiset oli tuntemattomia toisilleen ja oltiin vasta hetki sitten tutustuttu niin meno ei näyttänyt siltä. Kaikki oli ihanan rennosti ja jokainen pysty olemaan oma itsensä. Menetti siellä ihmiset vaatteitakin..
Melko lyhyiden yöunien jälkeen lampsittiin taas aamupalalle seuraavana aamuna.
Tän päivän aiheena oli sitten sanat, termit ja määrittelyt. Tästäkää ei oikee mitään mieleen jäänyt.. Tai jäi varmasti, mutta kun leiristä on jo viikko ni ei vaan muista. Mutta siis yleisesti paljon puhuttiin kaikesta koko leirin aikana. Paljon uutta tietoa tuli yms.
Jokaisen piti kirjottaa muistilappuihin mitä tuli mieleen sanasta "sukupuolivähemmistö", ja ne sitten liitettiin seinälle. Sitten halukkaat meni valitsemaan sieltä haluamansa sanan. Meille oltiin aikaisemmin jaettu kolme eriväristä lappua ja piti näyttää mitä mieltä oli kyseisestä sanasta.
Vihreä = tykkään
Punainen = en tykkää
Keltainen = tältä väliltä
Halukkaat saivat vielä kommentoida miksi valitsivat juuri sen värisen kortin kyseiseen sanaan.
Ja sitten paljon juteltiin.
Illalla pistettiin nuotio, minä ja pari muuta leiriläistä sekä kaksi ohjaajaa paistettii melko rankassa sateessa vaahtokarkkeja. Mäki tein muutaman vaik en pahemmin diggaa. :D
Yöllä taas pikkumökkiin, mutta nyt oli paljon rauhallisempi meno. Juteltiin vaan ja mäkin jouduin pari kertaa sieltä lähtemään kun aihe kävi araksi. Mä menin jo melko aikaisin nukkumaanki, jonka kyl huomas ku heräs hiton pirteenä aamulla.
Kolmantena aamuna taas aamupala ja yleistä aamu jumitusta kaikkien osalta. Aiheena seksuaalisuus ja sukupuolikokemus. Meidät oltiin jaettu kahteen ryhmään ja ryhmien osalta vielä kahtia ja tarkoitus oli väitellä annetuista mielipiteistä. Toiset oli aina vastaan ja toiset puolesta. Tähän en oikein osallistunut ja muutkin melko lailla jumittivat, kunnon väittelyä saatu siihen aikaan aamusta aikaiseksi. Lopulta se meni ainakin meidän ryhmän osalta vain yleiseksi mielipiteiden jakamiseksi kyseisestä aiheesta joka sitten oli kiinnostavampi mustakin.
Aika haikeet fiilikset oli kaikil koko päivän koska kaikki tiesi että huomenna ois lähtö arkeen takasin. Joillekki se meinaisi siis feikkaamista ja oman itsensä peittelyä vaan esim. vanhempien takia. Säälin heitä edelleen, oww..
Illalla vielä oli ryhmäytyminen nuotiolle, joskin paikalle saapui vaan puolet. Sitä ennen käytiin uimassa Riston ja parin muun kanssa. Tällä kertaa sukelsin vaan kerran ja Ristoki kävi kai jopa kaks kertaa, viimeks ku pääsi vain pohkeisiin saakka.
Oltiin ekoja Riston kanssa jotka pääsi uimasta/saunasta niin autettii nuotiopuiden hakemiseen joka oli virhe. Mä en tuntenut vasenta kättäni ranteesta alaspäin ja tosi kivualiaan näkösenä Ristokin oli - nimittäin tulimuurahaiset kävi kimppuun. :D Ysi leiriläisistä, Kai, oli saanut kanssa puremia ja neuvo huuhtelemaan puremat järvessä joka auttokin. Mutta tunnottomuus kädessä jatku n. puoli tuntia..
Paistettii makkaraa ja maisseja, syötiin sipsejä, keksejä ja juotiin mehua. Oli iha jees meno vaikka satoki vähän.
Illalla joitaki leiriläisiä majoittautui taas pikkumökkiin. Pelattii pullonpyöritystä ja pidettii mahdollisimman hauskaa ku kyseessä kuitenki oli viiminen ilta leirillä. Puol neljän maissa mä ja Risto luovutettiin ja mentiin nukkumaan.
Kahdeksalta taas herätys, masisfiiliksissä aamupalalle ja haikein mielin juteltiin ja jumitettiin porukassa.
Vielä lounas ja käytiin ryhmänä läpi fiilikset leiristä.
Siinä keskipäivän aikoihin lähdettiin bussilla (tällä kertaa pienemmällä bussilla) kohti ***. Tällä kertaa meno bussissa oli vapautuneempi, ihmiset ei eristäytyneet vaan istuttii vierekkäin ja juteltiin. Itse olin tosin niin väsynyt koko leiristä että suurimman osan ajasta vain kuuntelin mp3-soitinta ja lepäsin silmät kiinni. Jotkut jäi jo Jyväskylässä pois niin me käytiin Riston ja Karon kans kaupassa ja ostin pokemonpallon. 83
Kun bussi oli *** minä, Risto ja Mika kiirehdittiin Turun junaan. Ehdittiin siihe sopivasti ja kaikki nukku suurimman osun loppu matkasta. Erottiin sitten Riston kanssa Mikasta Turun rautatieasemalla ja Riston tyttöystävä heitti mut kämpilleni. Siellä alotinkin siivoamaan kanin papanoita lattialta kun iskä oli kiellosta huolimatta päästänyt kanin vapaaksi kämppään..
Nyt on tosi hieno fiilis leiristä, tosin olen nyt kipeä ja todella väsynyt ja olen kirjottanut tätä stooria jotain 4 tuntia joten kiitos ja anteeksi että vähän pikaisesti kirjoitettu, mutta tiedän että jos en nyt tätä olisi kirjottanut, niin en ikinä.
Ja tässä vielä leiribiisi!
http://www.youtube.com/watch?v=wejE_37dx_A&feature=related
Vielä randomeja kuvia matkalta:
Muu, mikä -sukupuolivähemmistön leiri
Huom! Kuvia saa klikkaamalla suuremmaksi.
Vihdoin ja viimein pääsen kirjoittaa huippukivasta SETAn järjestämästä Muu, mikä -nuorten sukupuolivähemmistön leiristä. Ilmoittauduin sinne siis tossa 31.5 ja sieltä tuli tosi kattava infokirje leiristä. Sain oikeuden kopioida sen tänne ilman ohjaajien nimiä ja esittelyjä ja ilman kohtaamispaikkoja ja aikoja. En tiedä onko jälkimmäinen enää kovin tärkeä huomioida kun leiri oli ja meni jo, mutta otin ne pois nyt varmuudenvuoksi.
“Hei!
Aluksi pahoittelut siitä, että kirje on viivästynyt niin paljon. Nyt on melkein kaikki tarvittava informaatio kasassa, joten tässäpä tämä tuhti infopaketti teille :)
Kovasti tervetuloa Muu, mikä? -sukupuolivähemmistönuorten leirille. Olemme kauhean innoissamme, kun olemme saaneet niin monta ilmoittautumista. Leirille on tulossa 18 ihmistä, mikä on mielestämme erittäin sopivan kokoinen porukka. Leiriläisten lisäksi meitä ohjaajia on kuusi. Leiri pidetään Jyväskylässä sijaitsevassa leirikeskuksessa järven rannalla. Leirillä on mahdollisuus käsitellä monenlaisia sukupuoli-identiteettiin liittyviä ajatuksia, tunteita ja kokemuksia, tutustua toisiin samanlaisia asioita kokeviin nuoriin ja tietysti pitää hauskaa.
Meistä on myös todella hienoa, että saamme olla mukana suunnittelemassa ja toteuttamassa tällaista hanketta, jolle on selvästi suuri tarve. Meillä kaikilla ohjaajilla on omakohtainen kokemus sukupuolivähemmistöön kuulumisesta, ja jokainen meistä on kauhean iloinen ja onnellinen siitä, että te leiriläiset olette "löytäneet itsenne" -tai ainakin aloittaneet tutkimusmatkan omaan itseenne. Olemme iloisia ja ylpeitä että saamme olla mukana teidän matkallanne.
Leiri on sukupuolisensitiivinen, mikä tarkoittaa mm. seuraavia asioita:
- Jokaisella on oikeus määritellä tai olla määrittelemättä sukupuolensa itse.
- Jokaisella on oikeus tulla kohdelluksi omaksi kokemansa sukupuolen edustajana.
- Toisten kokemusta omasta itsestä kunnioitetaan.
- Leirillä puhuttuja asioita ei kerrota eteenpäin, vaan ne ovat luottamuksellisia.
Osa teistä onkin jo kirjoittanut meille enemmänkin kuin perustiedot itsestään, mutta toivoisimme teiltä lopuiltakin vielä pienet esittelyt itsestänne tämän viikon loppuun -sunnuntai 13.6- mennessä. Tekin jotka olette jo kirjoittaneet itsestänne saatte toki kirjoittaa lisää halutessanne :)
Haluaisimme kuulla mm. mitä odotuksia ja toiveita teillä on leirin suhteen, onko jotain mikä aiheuttaa epävarmuutta tai pelkoja tai mikä jännittää. Kuulisimme mielellämme jo vähän etukäteen kuvauksia sukupuolikokemuksistanne tai siitä, millaisia identiteettipohdiskeluja olette tähän mennessä läpikäyneet. Se että pääsemme tutustumaan teihin vähän etukäteen auttaa meitä suunnittelemaan leirin ohjatun ohjelman kaikille sopivaksi. Tämän kirjeen lopussa on meidän ohjaajien esittely, joten pääsette tekin tutustumaan meihin vähän etukäteen :)
Reilun viikon päästä tavataan!
Terv. Muu, mikä -ohjaajat
Siirtyminen leiripaikalle
Tapaamme *** rautatieaseman odotushallissa viimeistään klo. ****. Tunnistat meidät kyltistä jossa lukee "Muu, mikä? -leiri".
Lähdemme klo. ** **** rautatieasemalta vuokratulla bussilla kohti Jyväskylää. Jyväskylän rautatieasemalla olemme n. klo ****, ja perillä leirikeskuksessa n. klo **.
Leirikeskukseen voi tulla myös omilla kyydeillä. (Pyrimme siihen, että muutama vetäjä olisi paikalla jo aiemmin päivällä, mutta ilmoitamme tästä tarkemmin myöhemmin muiden aikataulujen varmistamisen yhteydessä.)
Takaisin lähtö sunnuntaina 20.6, klo **. Leirikeskus ****, jolloin olemme Jyväskylässä n. klo **** ja Tampereella n. klo **.
Säästäkää juna- ja bussiliput, koska ne toimivat myöhemmin kuitteina matkakorvausta haettaessa. (Leirillä paikan päällä voitte täyttää matkakorvauskaavakkeen.)
Majoitus, ruokailut, peseytyminen
Leirillä majoitutaan n. 4 hengen huoneisiin. Huoneisiin jakaudutaan ensimmäisenä iltana. (Toiveet huonekavereista voidaan ottaa huomioon.)
Leirikeskuksen puolesta tarjoillaan joka päivä aamiainen, lounas ja illallinen tai tukeva iltapala. Lisäksi varaamme mukaan välipalatarvikkeita, kahvia, teetä, nuotiolla paistettavaa (myös kasvissyöjille) ym. Omia eväitäkin saa ottaa mukaan. Muistuttaisimme, että leiri on päihteetön. Tupakoida saa asianmukaisilla tupakkapaikoilla.
Leirikeskuksessa on sauna, jota lämmitetään toiveiden mukaan. Yksityisiä pesuvuoroja voi varata, ja lisäksi voidaan sopia yhteisvuoroista halukkaille.
Voit halutessasi ottaa mukaan lautapelejä, soittimia tms. vapaa-ajanviettovälineitä.
Varaudu siihen, että leiripaikan lähellä ei sijaitse kioskia tai kauppaa.
Mitä mukaan leirille
- Vaatteita 4 yön yöpymistä varten (ota mukaan myös jotain lämpimiä vaatteita iltaisia nuotioillanviettoja ajatellen)
- Tyynyliina (tyynyjä leirikeskuksessa on)
- Aluslakana
- Makuupussi (tai peitto ja pussilakana)
- Pyyhe
- Uimavaatteet jos haluat uida
- Hygieniatarvikkeet (eli hammasharja, pesuaineet ym.)
- Hyttysmyrkkyä
- Mahdolliset omat säännölliset lääkkeet
Ohjelma
Ohjelma on vielä keskeneräinen, ja koska kokoustamme aiheesta huomenna ohjaajien kanssa niin lähetämme siitä teille ainakin alustavan version vielä tällä viikolla.
Muuta
Alaikäisiltä leiriläisiltä toivoisimme huoltajien suostumuksen, mikäli se on mahdollista saada. Jos huoltajien tai leiristä kertominen on haastavaa (tai aiheuttaa todennäköisen perhekriisin) suostumus ei ole välttämätön.”
Parin päivän päästä tästä tuli kirjeessä mainittu leiriohjelma.
“Hei leiriläiset!
Tässä tulee viimein leirin ohjelma. Tekemisen paljoudesta ei tarvitse huolestua - vapaa-aikaa on mm. ruokailujen yhteydessä, joita varten on pääsäätöisesti varattu tunti. Aikataulun muutoksista voidaan sopia yhdessä, jos alkaa tuntua siltä että vapaa-aikaa on liian vähän.
Olemme luvanneet ilmoittaa lopullisen osallistujamäärän leiripaikalle ensi viikon alussa, joten toivomme, että ilmoitatte mahdollisesta peruutuksesta viimeistään sunnuntaina 13.6 klo 18 mennessä.
Viimeisenä iltana on yhteinen illanvietto, jonka sisällön voimme suunnitella itse leirin aikana.
Liitteenä aikataulu, ja tässä kuvaukset ohjatun ohjelman sisällöistä:
Omakuva-työpaja
Tutkimme omaa elämää ja identiteettiä sukupuolikokemuksen ja sen näkyväksi tekemisen näkökulmasta ympäristössä, jossa omaa kokemusta ei tarvitse puolustella tai selitellä. Lähestymme aihetta kollaasin, kuvan ja tekstin keinoin, mutta pääpaino on oman identiteetin tutkimisella eikä taiteellisella lopputuloksella. Kenenkään ei siis tarvitse huolestua siitä ettei muka osaisi piirtää :)
Sukupuolivähemmistöt ja ihmisoikeudet
Toteutuvatko sukupuolivähemmistöihin kuuluvien ihmisten ihmisoikeudet Euroopassa? Millaista syrjintää sukupuolivähemmistöihin kuuluvat kokevat lainsädännöllisesti?
Sanat, termit, määrittelyt
Pohdimme miten omasta sukupuolikokemuksesta tulisi kertoa jotta ymmärrys olisi molemminpuolista -miksi on ennakkoluuloja ja mistä negatiiviset reaktiot
johtuvat. Mikä on sanojen, termien, kielen merkitys sellaisissa kohtaamisissa, joissa ”yhteistä kieltä” ei ole? Millaista kieltä ja sanoja erilaiset sukupuolivähemmistöyhteisöt tuottavat?
Tytöt pojat ja muut?
Käsittelemme sukupuolista kahtiajakoa erilaisissa yhteisöissä ja yhteiskunnassa.
Mitä yhteisiä, mitä erilaisia ongelmia on erilaisiin sukupuolivähemmistöihin
kuuluvilla henkilöillä? Mitä tapahtuu ihmisille joiden identiteetti ei sovi tällaiseen kahtiajakoon? Aiheita käsitellään leikkimielisen väittelyn kautta.
Seksuaalisuus ja sukupuolikokemus
Miten kehodysforia ja/tai sukupuoliristiriita vaikuttavat omaan seksuaalisuuteen? Miten ne vaikuttavat seurusteluun ja ihmissuhteisiin? Miten seksuaalinen identiteetti kasvaa ja kehittyy sukupuoli-identiteetin rinnalla? Mitä seksi oikeastaan on? Vetäjät vastaavat leiriläisten anonyymeihin kysymyksiin aiheesta ja aiheista keskustellaan yhdessä.
Vapaa-aikaa voi viettää yhdessä muiden kanssa uiden, saunoen, pelaten, tai vaikka ihan omissa oloissa rauhoittuen.
Tapaamisiin :)
Terv. Muu, mikä -ohjaajat”
Oon kovin huono kirjoittaa itsestäni mitään, mutta alla olevan tekstin sitten kirjotin esittelytekstin ohjaajille:
”Olen siis 18-vuotias ikiturkulainen transmies ja opiskelen suurtalouskokiksi. Sukupuoliristiriitaa olen kokenut n. 7 vuotta ja saman verran olen pitänyt tytöistä. Minun oli vaikea ymmärtää mikä minulla on kun itseäni ja vartaloani vihaan. Pikku hiljaa alkoi oma keho oikein kuvottaa, hain seuraa miehistä ja yritin näyttää joltain mitä en ollut. Tutun kautta löysin naisesta mieheksi -foorumin joka sitten iski totuuden suoraan kasvoille - olen ftm. Sitä oli hieman vaikea aluksi käsittää, olin ymmälläni ja mietin että voiko se olla näin. Hain omaa itseäni jonkin aikaa, mutta nykyään olen täysin sujut asian kanssa. Olen mies ollut jo pitkään ja nyt pystyn toteuttamaan itseäni oikein. Asiasta tietää tuttavapiiri, sukulaiset, perhe, koulu ja työssäoppimispaikkani pomo ja olen ylpeä itsestäni että olen pystynyt kaikille kertomaan - joskin se on ollut myös suuri vertaistuki. Minun on vaikea hakea vertaistukea itse ja siksi liityin mukaan leirille. Haluan nähdä myös lisää kaltaisiani ihmisiä ja kuulla muiden kokemuksia ja saada tätä kautta vertaistukea ja uusia ystäviä. Tunnen jo entuudestaan toisen ftm-ihmisen ja tuntuu välillä että vain hän ymmärtää minua, siksi välillä on erittäin yksinäistä. Toivon että tätä kautta löytäisin lisää ystäviä ja tätä kautta juttuseuraa vaikkakin sitten netissä. Ryhmätapauksissa eniten pelkoa tuottaa se että muut pitävät naisena, joka tämän leirin aihetta silmäilen, on tuskin mahdollista. Myös suihku- ja pukukoppi tilanteet pelottavat, mutta olen huomannut että on helpompi riisuitua ihmisen edessä joka kokee tai edes on joskus kokenut olevansa väärässä kropassa tai jos samassa tilassa oleva ymmärtää että tämä kroppa ei ole minun. En siis usko näiden olevan ongelma leirillä. Tällä hetkellä minulla on seuraava keskusteluaika 8.7 ja jos käy hyvin niin hoitoneuvottelu ensi vuoden alussa.
Toivon että minua leirillä pidetään miehenä ja kutsutaan Alexiksi, Alluna tai Aksuna.”
Tähän väliin ilmoitan että J0KAIKINEN nimi tässä päivityksessä on muutettu, eli kenelläkään henkilöllä ei ole omaa nimeään. Jatkossa jos kirjoitan tässä päivityksessä olevista ihmisistä niin pidän nämä samat keksityt nimet käytössä.
Jännitys tiivisty mitä lähempänä leiri oli ja kirjoitin kaksi päivää aikaisemmin jopa listan mitä pitäisi ottaa mukaan, tällainen pitää jännityksen hyvissä rajoissa ja mulle ei sitten tule liikaa stressiä. Otin mukaan jopa uimavaatteet vaikka olin varma että uimaan en mene. Hyttysmyrkkyä en ottanut, mutta ei itse asiassa tullut edes tarvetta. Hyttysiä oli hirveästi, mutta mua pisti vaan kaks, saavutus tai jotain, hyttysetkään ei pidä minusta. :D
Pakkasin suurimman osan tavaroista maanantaina ja tiistaina töistä päästyäni pakkasin loput ja illalla menin ftm-ystäväni Turusta, Riston, luokse yöksi. Yön nukuin ihmeen hyvin, vaikka Riston ja tämän tyttöystävän koira kiusasikin välillä. :D Jännitys ei piinannut yhtään ja tuntui kun huomenna ei olisi tapahtunut mitään. Sama fiilis jatkui aamullakin, olin ihmeen rauhallinen ja pirteä. Riston tyttöystävä heitti mut ja Riston Turun rautatieasemalle siinä kymmenen aikoihin ja junalla lähdettiin 10.05. Juna matka meni vaan möllöttämiseen. Risto nukkui ja mäki torkuin välillä, suurimman osan ajasta yritin keskittyä kauniisiin Suomen kesämaisemiin ja lukemiseen. Sää oli todella kiva, aurinko paistoi ja koko päivän sai viettää istumassa kulkuneuvoissa - jes.. Oltiin n. kahdeltatoista *** rautatieasemalla ja vielä silloinkaan ei jännittänyt. Risto lähti etsimään hyttysmyrkkyä (saavuttuaan sitten tyhjin käsin) ja jäin lukemaan. Jonkin ajan kuluttua paikalle saapui kaksi ohjaajista, olin joitakin kuukausia sitten katsellut molempien kuvia ja olin jo toisen facebook-kaveri joten tunnistin ihmiset vaikka heillä ei ollut vielä edes Muu, mikä -kylttiä esillä. Siinä vaiheessa rupes jalat tutisemaan vähän ja sydän hakkaamaan. Pian olisin ihan uudessa paikkaa ympärilläni 20 uutta ihmistä - apua.
Jännitys hupeni hiukan kun mentiin rautatieaseman vierestä bussiin ja matka Jyväskylää kohti alkoi, pakotin itseni rauhoittumaan koska vielä olisi hetki ennen kuin pitäisi esittäytyä ja muuta. Bussi oli melko tyhjillään ja ihmiset erillään josta tuli melko iso pelko että ihmiset jää yhtä syrjäytyneeksi leirilläkin. Eniten tietenkin pelotti itseni puolesta, koska minulle sosiaaliset tilanteet ja uudet ihmiset ovat yksi isoimpia pelkoja. Matka meni Domino -keksejä syöden ja nukkuen.
Monen tunnin bussimatkan jälkeen oltiin vihdoin leirialueella, joskin meinasimme loppu metreillä päättyä ojaan kun oli iso bussi ja pieni hiekkatie käännöksineen. :D
Ihan ekana raahattiin painavia laukkuja ympäri aluetta ja meille esiteltiin paikan rakennukset. Mulle on pakkomielle keskimmäisiin asioihin, niinpä valtasin ensimmäisenä rantamökistä keskimmäisen mökin johon Ristokin sitten tuli. Myöhemmin samaan mökkiin tuli vielä Minna, Jari ja Karo. Mökki oli ihan kiva, varustettu neljällä kerrossängyllä superohuella patjalla, tyynyllä ja täkillä - joten raahasin turhaan oman peiton mukaan. Räsymatto, pöytä, kaksi tuolia ja pelottava kyyläysluukku viereiseen mökkiin..
Yläsängyt vallattiin ekana, Jari pääty ainoana alasänkyyn. Mun pikkune nurkka ja kaunis kiuas. :D
Ulkoota päin meidän mökki oli ihan kivan näkönen, tosi siisti ja kunnollinen.
Meille näytettiin vielä 2 ulkohuussia, päärakennus, sauna ja pikkumökki, johon valittiin vain ihmisiä jotka haluavat valvoa. Rantamökistä (siis tuosta missä oli nuo kolme huonetta missä esim. minä, Risto ja Karo oltiin) sai sitten ihmisiä mennä juttelemaan ja riehumaan pikkumökkiin ilman että kukaan häiriytyisi koska se oli muista rakennuksista niin kaukana.
Pikasen kierroksen jälkeen mentiin syömään päivällistä päärakennukseen.
Leiristä on jo sen verran aikaa että ruokaa leirillä en muista, mutta melko perus kotiruokaa siellä tarjottiin. Tilanne oli melko jännittynyt, harva pahemmin taisi puhua toisilleen ja ihmiset vaan äkkiä mutusti ruokansa. Ilta meni esittelyihin ja yleiseen möllöttelyyn, ihmiset taisi olla aika väsyneitä matkoista.
En ole täysin varma, mutta taidettiin kanssa leirin tärkeimmät säännöt pistää ylös isolle paperille seinälle:
~leirillä puhutut asiat pysyvät leirin sisällä~
1. Kenenkään sukupuolikokemusta ei kyseenalaisteta
2. Toisten toiveita kunnioitetaan
3. Ei kiusata eikä dissata tosiia, ei jätetä ketään ulkopuolelle
4. Nukkumisrauha
5. Oikeus fyysiseen koskemattomuuteen
6. Kunnioita toisen omaisuutta
7. Otetaan huomioon fiilistunnukset
8. Kunnioita luontoa ja ympäristöä
9. Älä sukupuolita toista jos et tiedä miten hän määrittelee itsensä
10. AUTS-sääntö, jos loukkaantuu jostain sanotusta, voi tilanteen keskeyttää auts-sanalla, jolloin asia käsitellään yhdessä
11. Älä mene yksin uimaan
12. Älä lähde kauas ilmoittamatta
Ainiin, tähän väliin. Bussimatkan aikana yksi leirinohjaajista, Arto, kiersi kaikkien luona ja antoi kolme eriväristä lappua ja nimikyltin. Jokaiseen kirjoitettiin oma nimi ja pidettiin kylttiä rinnuksella.
Vaikka kuvittelin että kaikilla olisi tyyliin keltainen tai punainen lappu kokoajan, niin todella harva loppujen lopuksi käytti muita kuin vihreää lappua. Itse käytin kaksi kertaa keltaista lappua, kun ahdistus muuttui liian pahaksi. Jos näin oikein niin koko leirin aikana punaista kylttiä piti ainoastaan yksi ihminen hetken. Se oli musta tosi hienoa, kun aihe on näin arka, ihmiset oli tosi rohkeita. Ja tämä nimikyltti idea oli loistava, minulla ei olis tullut mieleen mitään tällaista. Todella tärkeä varmasti kaikille, niillekkin jotka vihreätä ainoastaan käytti, että oli mahdollisuus ilmoittaa muille loukkaamatta ketään että ei nyt.
Seinälle pistettiin myös leiriohjelma muistutukseksi kaikille.
En ole täysin varma tapahtuiko tämä ekana iltana, mutta me taidettiin vielä kymmeneltä mennä saunaan, jolloin sai kaikki halukkaat mennä yhteissaunaan. Se oli liian suuri shokki leirin alkuun, mutta rohkenin ja Riston perässä alistuin menemään parin muun kanssa saunaan. Alku pelästyksen jälkeen olo keveni. Olikin uskomattoman helppoa olla saunassa niin monen kanssa. Joskin valitsin nurkkapaikan että sain riisuttua selkä muihin päin ja Risto oli aivan vieressä joka oli suuri tuki varmaan tietämättään. Ja no joo, olin saunassa uimashortsit, binderi ja uimapaita päällä, mutta oli se silti iso saavutus. Lisäksi kun pesin itseni saunan pesutilassa ilman mitään päällä, tosin siinäkin olin joko yksin tai Riston kanssa ja muita ihmisiä meni vain ohi satunnaisesti ulos tai pukuhuoneeseen. Ja vielä että helpotti oloa kun muut näkivät mut poikana, oli mulla sitten minkälainen vartalo tahansa. No mutta kuitenkin, oon pirun tyytyväinen itseeni, en olis vielä viime vuonna uskonu uskaltavani samaan. Kävin jopa uimassa! No okei, sukelsin kaksi kertaa ja äkkiä pakoon saunaan. Talviturkki viimein menetetty.
Ja eipä muuta, nukkumaan pirun väsyneenä.
Seuraavana päivänä herättii melko pirteinä vähän yli kahdeksan ja lampsittiin päärakennukseen syömään aamupalaa. Aamupalana aina tarjoiltiin jugurttia, leipää, hedelmiä, puuroa ja kahvia. Mä en saa ikinä ihan aamulla mitään oikeen alas ni yritin jotain leipää ja kahvia vähän vedellä.
Ekana kunnollisena leiripäivänä käsiteltiin omakuvaa ja omaa käsitystä itsestään. Tehtiin kollaaseja aiheena omakuva. Mun kollaasissa on vähän paljon asiaa, mutta perusideana on että keltainen olen minä nyt ja harmaassa alueessa on ne mitkä haluaisin keltaiseen liittää.
Otetaan nyt jotain esimerkkejä..
Keltainen tausta:
Apulanta = lempibändi
koira = omistan kyseisen rodun edustajan
hevonen = harrastan niitä
kissa = tahtoisin semmosen
naisen pärstä = yhden lempisarjan päähenkilö
vihreä teksti = saksaa, koska oon ruvennu taas lukemaan sitä
Harmaa tausta:
New York, Tokio, Bryssel = haluun matkustella
husky, saksanpaimenkoira = haluun semmoset
joku äijä joka laulaa = syvimmissä haaveissani tahtoisin laulajaksi
sateenkaaripiirustus = kuvastaa mun tulevaa lasta
Alex on ykkönen = haluaisin itsevarmemmaks
vihreä teksti = parempaa ja vaikeampaa saksaa, haluaisin kehittyy siis
Oon ihan tyytyväinen kollaasiin ja sen ideaan, harvemmin ajatus luistaa jollei oo aikaa kokoo kollaasia ku pari tuntia. Tän tein semmoses 2 tunnissa.
Muuta päivän aiheesta ei oikeen jääny mieleen..
Löysin myös pelikorttikavereita! Pelattiin koko leirin aikana himona pelikorteilla ja nyt on mun pelikorttiaddiktio hieman lieventynyt.
Illalla uudestaan saunaan ja kävin taas kaks kertaa sukeltamas.
Illemmalla Minna, Karo, Risto ja minä hivuttauduttiin kasan muiden leiriläisten kanssa pikkumökkiin pikkumökkiläisten seuraksi. Ilta meni pullonpyörityksen merkeissä ja siitä ei sen enempää.. :D Vaikka ihmiset oli tuntemattomia toisilleen ja oltiin vasta hetki sitten tutustuttu niin meno ei näyttänyt siltä. Kaikki oli ihanan rennosti ja jokainen pysty olemaan oma itsensä. Menetti siellä ihmiset vaatteitakin..
Melko lyhyiden yöunien jälkeen lampsittiin taas aamupalalle seuraavana aamuna.
Tän päivän aiheena oli sitten sanat, termit ja määrittelyt. Tästäkää ei oikee mitään mieleen jäänyt.. Tai jäi varmasti, mutta kun leiristä on jo viikko ni ei vaan muista. Mutta siis yleisesti paljon puhuttiin kaikesta koko leirin aikana. Paljon uutta tietoa tuli yms.
Jokaisen piti kirjottaa muistilappuihin mitä tuli mieleen sanasta "sukupuolivähemmistö", ja ne sitten liitettiin seinälle. Sitten halukkaat meni valitsemaan sieltä haluamansa sanan. Meille oltiin aikaisemmin jaettu kolme eriväristä lappua ja piti näyttää mitä mieltä oli kyseisestä sanasta.
Vihreä = tykkään
Punainen = en tykkää
Keltainen = tältä väliltä
Halukkaat saivat vielä kommentoida miksi valitsivat juuri sen värisen kortin kyseiseen sanaan.
Ja sitten paljon juteltiin.
Illalla pistettiin nuotio, minä ja pari muuta leiriläistä sekä kaksi ohjaajaa paistettii melko rankassa sateessa vaahtokarkkeja. Mäki tein muutaman vaik en pahemmin diggaa. :D
Yöllä taas pikkumökkiin, mutta nyt oli paljon rauhallisempi meno. Juteltiin vaan ja mäkin jouduin pari kertaa sieltä lähtemään kun aihe kävi araksi. Mä menin jo melko aikaisin nukkumaanki, jonka kyl huomas ku heräs hiton pirteenä aamulla.
Kolmantena aamuna taas aamupala ja yleistä aamu jumitusta kaikkien osalta. Aiheena seksuaalisuus ja sukupuolikokemus. Meidät oltiin jaettu kahteen ryhmään ja ryhmien osalta vielä kahtia ja tarkoitus oli väitellä annetuista mielipiteistä. Toiset oli aina vastaan ja toiset puolesta. Tähän en oikein osallistunut ja muutkin melko lailla jumittivat, kunnon väittelyä saatu siihen aikaan aamusta aikaiseksi. Lopulta se meni ainakin meidän ryhmän osalta vain yleiseksi mielipiteiden jakamiseksi kyseisestä aiheesta joka sitten oli kiinnostavampi mustakin.
Aika haikeet fiilikset oli kaikil koko päivän koska kaikki tiesi että huomenna ois lähtö arkeen takasin. Joillekki se meinaisi siis feikkaamista ja oman itsensä peittelyä vaan esim. vanhempien takia. Säälin heitä edelleen, oww..
Illalla vielä oli ryhmäytyminen nuotiolle, joskin paikalle saapui vaan puolet. Sitä ennen käytiin uimassa Riston ja parin muun kanssa. Tällä kertaa sukelsin vaan kerran ja Ristoki kävi kai jopa kaks kertaa, viimeks ku pääsi vain pohkeisiin saakka.
Oltiin ekoja Riston kanssa jotka pääsi uimasta/saunasta niin autettii nuotiopuiden hakemiseen joka oli virhe. Mä en tuntenut vasenta kättäni ranteesta alaspäin ja tosi kivualiaan näkösenä Ristokin oli - nimittäin tulimuurahaiset kävi kimppuun. :D Ysi leiriläisistä, Kai, oli saanut kanssa puremia ja neuvo huuhtelemaan puremat järvessä joka auttokin. Mutta tunnottomuus kädessä jatku n. puoli tuntia..
Paistettii makkaraa ja maisseja, syötiin sipsejä, keksejä ja juotiin mehua. Oli iha jees meno vaikka satoki vähän.
Illalla joitaki leiriläisiä majoittautui taas pikkumökkiin. Pelattii pullonpyöritystä ja pidettii mahdollisimman hauskaa ku kyseessä kuitenki oli viiminen ilta leirillä. Puol neljän maissa mä ja Risto luovutettiin ja mentiin nukkumaan.
Kahdeksalta taas herätys, masisfiiliksissä aamupalalle ja haikein mielin juteltiin ja jumitettiin porukassa.
Vielä lounas ja käytiin ryhmänä läpi fiilikset leiristä.
Siinä keskipäivän aikoihin lähdettiin bussilla (tällä kertaa pienemmällä bussilla) kohti ***. Tällä kertaa meno bussissa oli vapautuneempi, ihmiset ei eristäytyneet vaan istuttii vierekkäin ja juteltiin. Itse olin tosin niin väsynyt koko leiristä että suurimman osan ajasta vain kuuntelin mp3-soitinta ja lepäsin silmät kiinni. Jotkut jäi jo Jyväskylässä pois niin me käytiin Riston ja Karon kans kaupassa ja ostin pokemonpallon. 83
Kun bussi oli *** minä, Risto ja Mika kiirehdittiin Turun junaan. Ehdittiin siihe sopivasti ja kaikki nukku suurimman osun loppu matkasta. Erottiin sitten Riston kanssa Mikasta Turun rautatieasemalla ja Riston tyttöystävä heitti mut kämpilleni. Siellä alotinkin siivoamaan kanin papanoita lattialta kun iskä oli kiellosta huolimatta päästänyt kanin vapaaksi kämppään..
Nyt on tosi hieno fiilis leiristä, tosin olen nyt kipeä ja todella väsynyt ja olen kirjottanut tätä stooria jotain 4 tuntia joten kiitos ja anteeksi että vähän pikaisesti kirjoitettu, mutta tiedän että jos en nyt tätä olisi kirjottanut, niin en ikinä.
Ja tässä vielä leiribiisi!
http://www.youtube.com/watch?v=wejE_37dx_A&feature=related
Vielä randomeja kuvia matkalta:
9. kesäkuuta 2010
Prosessi ja random #5
Aaaaaaaaaaaaaaa, taas on tapahtunut niin paljon ettei muista mikä tapahtui ensin.. Hassua kun välillä tuntuu että sukupuoliristiriita ja prosessi ei liity mitenkään jokapäiväiseen elämään, mutta kyllä se pirun usein..
Hmm, no siis kerroin jo teille viime viikon tiistaina olevasta keskusteluajasta. Piti sen jälkeisenä päivänä kirjoittaa sossutädin paperista teille, mutta olin henkisesti liian poikki jostain syystä. Itseasiassa keskusteluaika väsytti niin paljon että en loppu viikkona ollut työssäoppimassa ollenkaan. Mutta oon päättänyt että tulevan terapeutin myötä otan itseäni niskasta kiinni, tätä koulua en aijo missata.
Elikkä siis, sain Leena Heinoselta (joka on siis sairaanhoitaja ja jonka luona olen nyt kerran käynyt ja vilaukselta näin ekalla kerralla jolloin aika oli peruttu) nivaskan papereita mitkä pitäisi sosiaalityöntekijän ajalle täytellä. Papereita on 8 ja täynnä erinäköisiä kysymyksiä mm. perheestäni kyseltiin, kuka siihen kuuluu, piti kuvailla perheen ihmissuhteista, sukupuolirooleista ja oonko kertonut niille sukupuoliristiriidasta. Sitten parisuhteista missä on ehkä eniten tyhjää tällä hetkellä, koska se vaatii vähän enemmän miettimistä mm. kohta "oletko käsitellyt sukupuoliristiriitaasi kumppaneiden kanssa? mitä olet kertonut? miten kumppanisi ovat suhtautuneet?" tässä on kahdeksan riviä ja mun harakanvarpailla pitäisi jotenkin saada mahtumaan tohon koko vastaus.. Sitten tässä kysytään lapsista ja en näihin voi vastata kun semmoisia ei ole. Sitten asumisest ja koulutuksesta. Asunko miten, missä, mitä kouluja olen käynyt, kuvaile kouluaikaasi, kesken jääneet opinnot ja opiskelenko tällä hetkellä. Työelämästä, miten olen ollut töissä, onko työkyvyttömyyttä ja aikaisemmista työsuhteista. Armeijasta, olenko suorittanut, aijonko, siviilipalvelut vai aseellinen, ja onko sukupuoliristiriita vaikuttanut palvrlukseen tai ajatuksiin sen suorittamisesta, ja sitten kuntoutuksesta, päihteiden käytöstä, rikoksista ja tuomioita ne peruskysymykset, oonko saanut terapiaa tms. käytänkö alkoholia/tupakkaa, onko rikoksia tai vankeustuomioita. Ja lopuksi vapaa-ajasta ja ihmissuhteista. Harrastuksista, miten käytän vapaa-ajan, kuvaile suhteita sukulaisiisi ja miten sukupuoliristiriita näkyy arjessa ja ihmissuhteissa. Viimeisellä sivulla on paljon rivejä mihin pitäisi vastata ominsanoin omasta sukupuoli-identiteetistä. Odotin tätä kysymystä koko ajan kun luin paperia eteenpäin, ja tulihan se sitten. Maailman tyhmin kysymys ja en millään haluaisi vastata. "Olen mies piste" tekisi mieluiten mieli kirjottaa, muttah.. Yritän vääntää siihen jotain järkevää.
Tietenkin kysymyksiä oli hieman enemmän mitä luettelin ja tarkemmin kysyttiin kaikkea, mutta siihen menisi vuosi jos kopioisin koko paperin tähän + omat vastaukseni. Jos mun vastaukset kiinnostaa, niin kysykää toki, jaan ne mieluusti kanssanne. :)
Onneksi ton kirjottamisen kanssa ei ole kiire, kun seuraava aika vasta 8.7..
**
Ja hmm.. Opettaja siis soitti minulle yksi päivä ja rohkaisi kertomaan avoimesti työssäoppimisen pomolleni prosessista. En ehkä olisi halunnut, mutta kirjoitin hänelle kuitenkin, koska se olisi ehkä parasta ja kun opettajakin rohkaisi minua. Kirjoitin sitten pomolle että olen tällaisessa prosessissa ja hieman mitä tunnen ja miten se vaikuttaa työssäoppimiseen. Piti pistää tänne ihan kokonaan teksti mitä hänelle pistin, mutta gmail ei nyt avaa viestejään.. Katotaan jos onnistuisi myöhemmin.
Mutta pomo otti sen tosi hyvin ja saatiin sovittua että teen tunnit takaisin. :)
**
Ilmottauduin transihmisille suunnatulle "Muu, mikä?" -leirille. Se on Jyväskylässä ja 16.-20.6 ja hieman pelottaa mitä pomoni tästä tykkää kun menisi taas 3 työpäivää.. Onneksi tuon jälkeen ei enää olisi tiedossa kuin yksi keskusteluaika työssäoppimisen aikana.
Muuten ei olisi varaa leirille mennä, mutta siitä saa onneksi Kelalta matkakorvauksia takaisin jonkin verran. J
Sieltä tuli kattava infopaketti leiristä, ja kysyin lupaa että saanko sen tänne kopioida, mutta vastausta ei oo vielä kuulunut. Odotellaan ja kattellaan.
**
Ainiin ja vielä yksi juttu! Maistraatista ei oo pitkään aikaan kuulunut mitään, joten päätin että antaa olla. Ei semmoinen vuosi oo niin pitkä aika odottaa että saan uuden nimen joten teen nimenmuutoksen vasta kun lääkärinlausunto siitä on kädessä. Mutta!
Tossa viime maanantaina 7.8 oli maistraatin kirje lattialla. Oli paha päivä muutenkin niin vielä lisää punaista näky silmissä ku sen näin lattialla. Olin niin varma että siinä selitetään vaan miten en oo vienyt tarvittavaa lääkärinlausuntoa sinne niin juttu katsotaan rauenneeksi ja blaablaa, mutta ilahduin jopa positiivisesti..
“Ilmoitus etunimen muuttamisesta
Ilmoitus etunimen muuttamisesta saapui Turun seudun maistraattiin 30.3.2010. Maistraatti hyväksyy ehdotetut etunimet. Nimenmuutosilmoituksen rekisteröinti maksaa 25 euroa. Lähetämme ohessa pankkisiirron, jolla voitte suorittaa maksun pankkiin.
Vasta tämän jälkeen ilmoitus kirjataan saapuneeksi maistraatiin ja uusi nimi rekisteröidään väestötietojärjestelmään.
Käsittelymaksu tulee suorittaa 24.6.2010 mennessä uhalla, että asia katsotaan rauenneeksi. Teillä on tällöin kuitenkin milloin tahansa mahdollisuus tehdä ilmoitus uudellee toimittamalla maistraatille asianmukaisesti täytetty ilmoituslomake ja suorittamalla säädetty käsittelymaksu.”
Ja huom! EhdoteteTUT etunimet, eli myös mun toinen nimi meni läpi.
Hohoo! Ja siis tommoinen paperi tuli nyt viime viestini jälkeen:
“Lääkärintodistusta ei ole mahdollista saada minunkaan kuin vasta kun testosteronihoidot alkavat.
Korjaan sen verran että Alex ei ole pelkästään pojan nimi niin siihen vaihtamiseen ei tarvitsisi vaadita lääkärintodistusta. Olen käyttänyt nimeä jo useamman vuoden ja yksityinen postikin tulee jo sillä nimellä.”
(No tuo on muuten totta, mutta useampaa vuotta en ole nimeä käyttänyt. Mutta joskus joutuu hieman käyttämään kepulikonsteja. :p)
Pian siis oon virallisesti Alex Vincent Muurinen o/
Höhöö, sitten ens vuonna kun saan vaihdettua lääkärinlausunnon kanssa kolmannenkin nimen ni oon vielä enemmän kikseissä.
Hmm, no siis kerroin jo teille viime viikon tiistaina olevasta keskusteluajasta. Piti sen jälkeisenä päivänä kirjoittaa sossutädin paperista teille, mutta olin henkisesti liian poikki jostain syystä. Itseasiassa keskusteluaika väsytti niin paljon että en loppu viikkona ollut työssäoppimassa ollenkaan. Mutta oon päättänyt että tulevan terapeutin myötä otan itseäni niskasta kiinni, tätä koulua en aijo missata.
Elikkä siis, sain Leena Heinoselta (joka on siis sairaanhoitaja ja jonka luona olen nyt kerran käynyt ja vilaukselta näin ekalla kerralla jolloin aika oli peruttu) nivaskan papereita mitkä pitäisi sosiaalityöntekijän ajalle täytellä. Papereita on 8 ja täynnä erinäköisiä kysymyksiä mm. perheestäni kyseltiin, kuka siihen kuuluu, piti kuvailla perheen ihmissuhteista, sukupuolirooleista ja oonko kertonut niille sukupuoliristiriidasta. Sitten parisuhteista missä on ehkä eniten tyhjää tällä hetkellä, koska se vaatii vähän enemmän miettimistä mm. kohta "oletko käsitellyt sukupuoliristiriitaasi kumppaneiden kanssa? mitä olet kertonut? miten kumppanisi ovat suhtautuneet?" tässä on kahdeksan riviä ja mun harakanvarpailla pitäisi jotenkin saada mahtumaan tohon koko vastaus.. Sitten tässä kysytään lapsista ja en näihin voi vastata kun semmoisia ei ole. Sitten asumisest ja koulutuksesta. Asunko miten, missä, mitä kouluja olen käynyt, kuvaile kouluaikaasi, kesken jääneet opinnot ja opiskelenko tällä hetkellä. Työelämästä, miten olen ollut töissä, onko työkyvyttömyyttä ja aikaisemmista työsuhteista. Armeijasta, olenko suorittanut, aijonko, siviilipalvelut vai aseellinen, ja onko sukupuoliristiriita vaikuttanut palvrlukseen tai ajatuksiin sen suorittamisesta, ja sitten kuntoutuksesta, päihteiden käytöstä, rikoksista ja tuomioita ne peruskysymykset, oonko saanut terapiaa tms. käytänkö alkoholia/tupakkaa, onko rikoksia tai vankeustuomioita. Ja lopuksi vapaa-ajasta ja ihmissuhteista. Harrastuksista, miten käytän vapaa-ajan, kuvaile suhteita sukulaisiisi ja miten sukupuoliristiriita näkyy arjessa ja ihmissuhteissa. Viimeisellä sivulla on paljon rivejä mihin pitäisi vastata ominsanoin omasta sukupuoli-identiteetistä. Odotin tätä kysymystä koko ajan kun luin paperia eteenpäin, ja tulihan se sitten. Maailman tyhmin kysymys ja en millään haluaisi vastata. "Olen mies piste" tekisi mieluiten mieli kirjottaa, muttah.. Yritän vääntää siihen jotain järkevää.
Tietenkin kysymyksiä oli hieman enemmän mitä luettelin ja tarkemmin kysyttiin kaikkea, mutta siihen menisi vuosi jos kopioisin koko paperin tähän + omat vastaukseni. Jos mun vastaukset kiinnostaa, niin kysykää toki, jaan ne mieluusti kanssanne. :)
Onneksi ton kirjottamisen kanssa ei ole kiire, kun seuraava aika vasta 8.7..
**
Ja hmm.. Opettaja siis soitti minulle yksi päivä ja rohkaisi kertomaan avoimesti työssäoppimisen pomolleni prosessista. En ehkä olisi halunnut, mutta kirjoitin hänelle kuitenkin, koska se olisi ehkä parasta ja kun opettajakin rohkaisi minua. Kirjoitin sitten pomolle että olen tällaisessa prosessissa ja hieman mitä tunnen ja miten se vaikuttaa työssäoppimiseen. Piti pistää tänne ihan kokonaan teksti mitä hänelle pistin, mutta gmail ei nyt avaa viestejään.. Katotaan jos onnistuisi myöhemmin.
Mutta pomo otti sen tosi hyvin ja saatiin sovittua että teen tunnit takaisin. :)
**
Ilmottauduin transihmisille suunnatulle "Muu, mikä?" -leirille. Se on Jyväskylässä ja 16.-20.6 ja hieman pelottaa mitä pomoni tästä tykkää kun menisi taas 3 työpäivää.. Onneksi tuon jälkeen ei enää olisi tiedossa kuin yksi keskusteluaika työssäoppimisen aikana.
Muuten ei olisi varaa leirille mennä, mutta siitä saa onneksi Kelalta matkakorvauksia takaisin jonkin verran. J
Sieltä tuli kattava infopaketti leiristä, ja kysyin lupaa että saanko sen tänne kopioida, mutta vastausta ei oo vielä kuulunut. Odotellaan ja kattellaan.
**
Ainiin ja vielä yksi juttu! Maistraatista ei oo pitkään aikaan kuulunut mitään, joten päätin että antaa olla. Ei semmoinen vuosi oo niin pitkä aika odottaa että saan uuden nimen joten teen nimenmuutoksen vasta kun lääkärinlausunto siitä on kädessä. Mutta!
Tossa viime maanantaina 7.8 oli maistraatin kirje lattialla. Oli paha päivä muutenkin niin vielä lisää punaista näky silmissä ku sen näin lattialla. Olin niin varma että siinä selitetään vaan miten en oo vienyt tarvittavaa lääkärinlausuntoa sinne niin juttu katsotaan rauenneeksi ja blaablaa, mutta ilahduin jopa positiivisesti..
“Ilmoitus etunimen muuttamisesta
Ilmoitus etunimen muuttamisesta saapui Turun seudun maistraattiin 30.3.2010. Maistraatti hyväksyy ehdotetut etunimet. Nimenmuutosilmoituksen rekisteröinti maksaa 25 euroa. Lähetämme ohessa pankkisiirron, jolla voitte suorittaa maksun pankkiin.
Vasta tämän jälkeen ilmoitus kirjataan saapuneeksi maistraatiin ja uusi nimi rekisteröidään väestötietojärjestelmään.
Käsittelymaksu tulee suorittaa 24.6.2010 mennessä uhalla, että asia katsotaan rauenneeksi. Teillä on tällöin kuitenkin milloin tahansa mahdollisuus tehdä ilmoitus uudellee toimittamalla maistraatille asianmukaisesti täytetty ilmoituslomake ja suorittamalla säädetty käsittelymaksu.”
Ja huom! EhdoteteTUT etunimet, eli myös mun toinen nimi meni läpi.
Hohoo! Ja siis tommoinen paperi tuli nyt viime viestini jälkeen:
“Lääkärintodistusta ei ole mahdollista saada minunkaan kuin vasta kun testosteronihoidot alkavat.
Korjaan sen verran että Alex ei ole pelkästään pojan nimi niin siihen vaihtamiseen ei tarvitsisi vaadita lääkärintodistusta. Olen käyttänyt nimeä jo useamman vuoden ja yksityinen postikin tulee jo sillä nimellä.”
(No tuo on muuten totta, mutta useampaa vuotta en ole nimeä käyttänyt. Mutta joskus joutuu hieman käyttämään kepulikonsteja. :p)
Pian siis oon virallisesti Alex Vincent Muurinen o/
Höhöö, sitten ens vuonna kun saan vaihdettua lääkärinlausunnon kanssa kolmannenkin nimen ni oon vielä enemmän kikseissä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)































